Marjane Satrapi: Persepolis - iranilainen lapsuuteni

Luettu: 7.1.2010
Alkuperäinen nimi: Persepolis
Käännös: Taina Aarne


Olen useaan otteeseen tutkaillut useita graafisten romaanien (novellien? kirjojen? jotain muuta, mitä?) lukuhaasteita ja niiden kirjalistoja. Yhdessä jos toisessakin on tullut vastaan kaksiosainen Persepolis. Yksikään sivustoista ei kertonut, mistä kirja kertoo enkä itsekään sen paremmin ottanut asiasta selvää... mutta tänään kirjastossa sompaillessani Persepolis osui silmiini ja muistin sen niiltä kirjalistoilta. Kirjasta on muuten tehty samanniminen elokuvakin; jospa saisin senkin käsiini...

Persepolis - iranilainen lapsuuteni on tekijänsä Marjane Satrapin omaelämänkerrallisen teossarjan ensimmäinen osa hänen lapsuudestaan Iranin islamilaisen vallankumouksen aikana. Vapaan kasvatuksen saaneen 10-vuotiaan tytön elämä muuttui täysin: aiemmin profeetaksi isona halunnut tyttö joutui nyt käyttämään huntua, sietämään ulkona ollessaan uskonnollisen poliisin häirintää, katsomaan miten hänen ystävänsä ja sukulaisensa joutuivat vankilaan kidutettaviksi ja teloitettaviksi. Tyttö osallistui äitinsä mukana myös huntujen vastaiseen mielenosoitukseen ja oli joutua miesjoukon pahoinpitelemäksi ja tappamaksi ("koska hunnuttamattomat naiset ovat lutkia"). 14-vuotiaana Marjanen vanhemmat lähettävät tyttärensä Itävaltaan opiskelemaan, pois Iranista joka oli nyt sodassa Irakia vastaan.

Satrapi kuvaa kaikki tapahtumat lapsen näkökulmasta, mikä saa ajoittain aikaan varsin absurdejakin sävyjä. Suurin osa huumorista irtoaa uskonnollisen fundamentalismin itse luomista solmuista. Juuri lapsenomaisuuden takia Persepolis onkin niin valloittava. Mustavalkoinen piirrostyyli sopii aiheeseen; uskonnollisen totalitarismin hallitsemaan maahan ei mahdu eri värejä vaan kaikki ovat joko meitä tai niitä. Samaan tapaan George W. Bushkin jakoi maailman maat Irakin sodan alussa: jos et ole meidän puolella, olet meitä vastaan. Juuri tätä vaarallista yksinkertaistusta vastaan Persepolis puhuu. Totalitarismin, oli se oikeistolainen, vasemistolainen tai uskonnollinen, on aina vaarallinen, sillä sen takia on aina monia ihmisjoukkoja, jotka luokitellaan helposti vihollisiksi ja siksi epäihmisiksi ja siksi tapettaviksi.

Ehdottomasti lukemisen arvoinen teos!

------

Persepolis muualla:
Helsingin Sanomat
Kepan Kumppani-lehti
Alas taikavirtaa -blogi (PDF)
Vauhkon kirjat ja kirjaimet
Myrrysmies-blogi (29.5.2007-päiväyksellä)

-----

Kirjallinen maailmanvalloitus: Iran

4 kommenttia:

millikan kirjoitti...

Persepolis on tosiaan noussut aika hyvin Art Spiegelmanin Mausin ohi siksi sarjakuvaksi jota Suositellaan Myös Niille Jotka Eivät Lue Sarjakuvia.
Ja hyvähän se on ja varmaan valaissut paremmin suurelle osalle ihmisistä Iranin tilannetta ja historiaa kuin mikään muu kirja...

Kannattaa muuten lukea myös se kakkososa jossa on sitten niistä Itävallan vuosista...

Hreathemus kirjoitti...

Itse en ainakaan tiedä yhtäkään fiktiivistä/faktaavista kirjaa, joka kuvaisi Iranin tilannetta näin selkeästi. Pöydällä odottaa Liisa Liimataisen kirja Iran - huntu ja haaste, mutta veikkaan ettei sillä ole rahkeita syrjäyttää Satrapin sarjakuvia tällä saralla, ainakaan suurimmalle osalle.

Ja Persepolis 2 odottaa jo pöydällä, jahka saan pinon päällimmäisiä luettua ensin. :)

Reeta Karoliina kirjoitti...

Komppaan! "Persepolis" on hieno kirja, sekä ihan kaunokirjallisena teoksena, "graaffisena romaanina" että tietynlaisena tietokirjana. Pidin paljon myös kakkososasta.

Hreathemus kirjoitti...

Totta joka sana. Ongelmahan on sen formaatti: graafinen romaani. Jostain syystä sarjakuvat on genrenä alennettu joksikin teinipoikien ja nörttien kiinnostuksen kohteiksi, eikä sitä siten pidetä uskottavana ja proosan ym. kanssa tasa-arvoisena genrenä. Tämä ajatus on edelleen vallalla vaikka ainakin yksi gradu on Suomessa tehty sarjakuvamuotoon (Harri Filppa Lapin yliopistosta).

Olen yrittänyt yliopistolla promota sarjakuvaa ja "graafisia romaaneja" (jotenkin jälkimmäinen on uskottavampi vaikka tosiasiassa se onkin kovin keinotekoinen nimi). Kenties ainakin yhdellä kurssilla on ensi vuonna käsittelyssä myös sarjakuvagenre. Toivottavasti.