Aiemmin tuntemattoman suomalaiskosmologin viimeisin teos tuli vastaan Tiede-lehden kirja-arvioissa joskus viime syksyllä. Kirjaston varausjono oli sen verran massiivinen, että tein jotain harvinaista: hankin sen omaksi.
Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat jakaantuu neljään osaan. Ensimmäinen osa tarkastelee konkreettista maailmaa historian suurien sattunaisten ilmiöiden, kuten atomipommien ja vuoden 2006 tsunamin, merkitystä ihmisten elämien suuntiin. Toinen osa keskittyy Enqvistin äidin Alzheimeriin, jonka kautta hän tarkastelee fyysisen ja henkisen minän yhteyttä ja kuilua, sekä minän, ihmisyyden sekä muistin olemusta. Kolmannessa ja neljännessä kokonaisuudessa keskitytään uskontoon, uskoon, uskomuksiin, uskovaisiin ja uskonnottomiin, sekä siihen mihin tämä kaikki ihmiset ja erityisesti uskonnottomat jättää.
Olen ateisti. Tai uskonnoton. Tai 99,99%-nen agnostikko 0,01%:n (virhemarginaali :D) päässä ateismista. Tältä perusteella minun on sangen helppo seurata Enqvistin logiikkaa, kysymyksiä ja pohdintaa. Päädyin jälleen kerran -kuten Carl Sagania lukiessa- miettimään ydinpommeja. Enqvist on fysiikan ammattilainen ja purkaa pommien toiminnan osiin, miten Fat Boy tuhosi Nagasakin nanosekunti nanosekunnilta. Tulevaisuus näyttää pelottavalta:
Hän [Nagasakin ydinpommia kantaneessa lentokoneessa palvellut sotilas] toivoi, että saisi pitää epäilyttävän kunnian olla viimeinen atomipommia käyttänyt ihminen. Pelkään, ettei hänen toiveensa toteudu. Kun Hiroshiman ja Nagasakin muisto hiipuu, kynnys ydinaseiden käyttöön madaltuu. Jonakin päivänä niille vielä haetaan oikutusta itsepuolustuksesta, kostosta tai jumalallisesta tehtävästä. Samaan aikaan ydinaseet leviävät hitaasti mutta varmasti. (s. 38-9)Ja tämän jälkeen jotkut vielä miettivät, miksi en halua koskaan synnyttää tähän maailmaan uusia ihmisiä.
Muun muassa Kirjasieppo ja hänen lukijansa totesivat kirjan tuntuvan hieman hajanaiselta. Ehkä näinkin sen voi ilmaista, joskin itsestäni tuntuu, että kyseessä on pikemminkin tietoinen lempeä rönsyily, kiertely ja monitahoinen tutkiskelu suoraviivaisen, painavan, autoritäärisen otteen sijaan. Tämä saa aikaa varsin ilmavan, aaltomaisen ja hellänkin ilmapiirin. Kun otan lisäksi huomioon sen, että suurin osa lukemistani tietokirjoista ovat juuri tätä luotisuoraa pelkkää asiaa, on itse asiassa varsin mukava lukea tällaista rauhallista tekstiä vakavasta aiheesta.
Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat on hieno kirja. Se on varsin neutraali, toteavalla tavalla kirjoitettu, joten ehkäpä tämän jälkeen uskovaisetkin näkisivät oman napansa ympärille, kenties jopa lanneluuhun asti (toisaalta House voi olla oikeassa: "If you could reason with religious people, there would be no religious people."). Niille, jotka ottavat haasteen vastaan voivat jopa oppia uskonnottoman mielenmaailmaa, sen miten lause "Jumala on olemassa" on täysin merkityksetön, semanttisesti rutikuiva. Koska Enqvist käsittelee myös Alzheimeria ja katastrofeja uskonnottoman näkökulmasta, aprikoisin näiden universaalien aiheiden helpottavan eri ideologisten samaistumismahdollisuutta, jopa ymmärrystä. Jos ei muuta, tulee ainakin lukeneeksi erinomaisesti ja erilaisesti kirjoitetun tietokirjan erilaiselta kosmologilta (syy, miksi Enqvist ilmenee minulle hieman outona kosmologina, löytyy kirjan sivulta 175).
-----
Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat muualla:
Helsingin Sanomat
Suomen kuvalehti
Kirjavinkit.fi
Kirjavideo.fi
Kirjasiepon blogi
Lainavinkit-blogi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti