Luettu: 18.1.2010
Alkuperäinen nimi (tai tässä tapauksessa nimet): Persepolis 3 ja Persepolis 4
Käännös: Taina Aarne
Ensimmäisen Persepoliksen jälkeen satoi niin monta kehuvaa kommenttia myös kakkososasta, joten tokihan sekin oli luettava. Ja olinhan sen sitä paitsi lainannut jatko-osan ensimmäisen kirjan yhteydessä, jos vaikka innoistuisin ideasta.
Persepolis 2 jatkaa siitä, mihin ensimmäinen osa päättyi. Marjanen vanhemmat ovat lähettäneet 14-vuotiaan tyttärensä Itävaltaan opiskelemaan, pois Iranin-Irakin sodan jaloista. Iranin fundamentalismi tekee tilaa ulkopuolisuuden tunteelle: Marjane ei tunne kuuluvansa joukkoon ja päätyy jopa sanomaan olevansa Ranskasta. Koti-ikävä vie voiton ja Marjane palaa takaisin Iraniin, fundamentalismin, marttyyrien, pommitusten ja huivien alaiseksi. Marji päätyy opiskelemaan taidetta, rakastuu toiseen opiskelijaan ja tekee sen, mitä ei ikinä olisi kuvitellut tekevänsä: menevänsä naimisiin 21-vuotiaana. Avioliitto ei etene ihan niinkuin piti, mutta Marjane jatkaa elämäänsä.
Persepolis 2 jatkaa ensimmäisestä osasta tuttua tyyliä. Piirrokset ovat mustavalkoisia ja pelkistettyjä aivan kuten muukin maailma, josta harmaan sävyjä ei vain tunnu löytyvän. Pidin suuresti Satrapin ulkopuolisuuden esityksestä, siitä miltä tuntuu kun on yhdessä paikkaa ympäristö pitää nipona pinkona ja toisessa kapinnallisena lutkana, siitä miten näiden kahden erilaisen maailman välissä sukkuloidaan, ja miten paljon huumoria se luo. Lisäksi on varsin vahvistavaa katsoa, miten Marjanesta kasvaa virheiden kautta parempi ihminen ja miten mahtavaa on, jos ympärillä on verkosto joka antaa tehdä virheitä ja auttaa päästäksesi niistä läpi ja oppiaksesi niistä jotain. Persepolis 1:n tapaan ideologinen fundamentalismi on naurun kohteena; miettikää itse, millaista on tehdä taiteen anatomian kurssilla alastonpiirrosta, kun mallilla on tshador ja niqab päällä? Ihan ensimmäisen osan tasolle terävyydessään Persepolis 2 ei yltänyt, mutta Satrapi hakkaa kyllä kaikki Harlequinit silmät sidottuina ja toista kättä heittäen koska vain.
-----
Persepolis 2 muualla:
New York Magazine Book Review
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti