Etsitään kaunista, kaikkitaitoista (oikeuksien ja työlain tuntemus miinusta), monikielistä sosiaalista pörrääjää ja loputtoman tarmokasta organisoijaa, jota kiinnostaa vähän kaikki ja joka on valmis työhön mihin vuorokaudenaikaan tahansa tunnin varoitusajalla ilman lisäliksaa. Toivomme sinulta myös harrastusten ja verkoston tukea työtaitosi kehittämiseksi, sekä vahvaa brändiä ja markkina-arvoa. Liika kiintymyksellisyys ei kuitenkaan ole etu, sillä lähtö voi koittaa milloin vain ja meille kuuluvat luonnollisesti työsi tekijänoikeudet. Bruttopalkkasi on 1000 € kuukaudessa, josta poistetaan verot, välitysfirman palkkio, sisäänajon aihettamat kulut, ruokatauot ja lattiankulutusvero. Tervetuloa kansainväliseen, pirteään tiimiimme!Taannoisen joululahjaostoksilla käynnin yhteydessä listatut lukuisat yhteiskunnalliset teokset ovat vallanneet kirjoituspöytäni kulman. Tässä yksi lisää.
P.S. Ethän kuulu ammattiliittoon.
Anna-Reetta Korhosen, Jukka Peltokosken ja Miika Saukkosen yhteistuön tuloksena syntyi pamfletti Paskaduunista barrikadeille - Prekariaatin julistus. Kirja pureutuu uuden luokan, joustotyön/pätkätyön/paskaduunin tekijöiden -prekaarien- arkeen ja asemaan teollisen työn mukaan rakennetussa yhteiskunnassa (ja näitähän riittää...). Toisin kuin aiemmin, tämä luokka ei koostu tietyn alan tekijöistä vaan tietynlaisen työn tekijöistä: "jonka elämää määrittävät projektiluontoiset työt ja epävarmat työsuhteet sekä niihin liittyvä toimeentulon epävarmuus" (s. 11). Ettei homma menisi pelkäksi puskasta huuteluksi, kolmikko käsittelee useita ratkaisumahdollisuuksia eri ongelmakohtiin ja argumentoi samalla tilanteen aiheuttaneita ja tilannetta entisestään pönkittäviä tahoja.
Opintojensa loppuvaiheessa olevalle, työelämään pikkuhiljaa pysyvästi siirtyvälle Paskaduunista barrekadeille tarjoaa vertaistukea ja jossain määrin myös käytännönläheisiä toteutustapoja toimeentulon parantamiseksi. Kirja on kirjoitettu sujuvasti ja koostuu paitsi leipätekstistä ja "huomiolaatikoista", myös prekaarien tositarinoista (joista erään kansainvälisen tekstitysfirman kääntäjätkin varmasti on turhankin paljon kokemusta). Pätkätyöläisten arjen ongelmat käsitellään varsin vakuuttavasti argumentoiden. Suuri paino kirjassa on perustulolla, jolla yhä vain kasvavan työläisjoukon (jotka eivät saa nauttia ay-liikkeiden taistelemista eduista, koska ne kuuluvat työsuhteessa oleville palkollisille, ei pätkätyöläisille) elämä parantuisi huomattavasti ja se veisi myös työkeskeisyydeltä hieman terää. Korhonen et al. ehdottavat myös monia muita uudistuksia, mutta eivät kuitenkaan kerro, millä se maksetaan; kuten he kirjoittavat, ongelman aikaansaaneet työnostajat (tunnettu ennen nimellä työnantajat) olisivat loogisin maksumies, mutta mistä pätäkkää? Liliuksen optioista.. sopisi allekirjoittaneelle. Kokonaisuus on hieman hajanainen, mutta olen valmis antamaan sen anteeksi ottaen huomioon, että Paskaduuneista barrikadeille on yksi Suomen ensimmäisistä ei-akateemisista esityksistä pätkätyöläisistä.
Henkilökohtaisesti kaikista tärkeimmät ongelmakohdat ovat juuri sukupuolisen tasa-arvon toteutuminen, pakkoyrittäjyys ja Kelan työssäoloehdon (ja muiden byrokraattisten osien) jämähtäminen teolliseen yhteiskuntaa. Nykyään -vaikka tällä perusteella syrjiminen onkin laissa kielletty- raskauskortin voi vetää pöytään kun on kyse nuoren akateemisen naisen palkkamisesta: "Kumminkin se pamahtaa paksuksi heti kun saa vakituisen paikan." Yrittäjyyttä tuputetaan joka paikasta, mutta mitään yrittäjän aseman parantamiseksi ei tehdä. Samaan aikaan jotkin yritykset edellyttävät pätkätyöläisiltään vähintään toiminimeä (= erästä yrittäjyyden muotoa) ennen työllistämistä. Kolmas ongelma on se välttämätön paha eli työttömyysjaksot. Nykyinen järjestelmä on edelleen sillä kantilla, että työttömät ovat työttömiä vakituisia kokopäivätyöläisiä ilman työtä. Erinnäisten korvausten hakeminen edellyttää palkkakuitteja ja muita läpysköjä edellisvuodelta (!). Erästä pätkätyöläistä lainatakseni: "Viime vuonna? Miten olis viime viikolla?" (s. 74) Lisäksi pidän suurena ongelmana työn määrittelyä: aivotyötä ei pidetä oikeana työnä, saatika kansantaloudellisesti merkittävästä mutta palkattomasta työvoimasta kodeissa ja kolmannella sektorilla.
Itselleni teos on hajanaisuudessaankin tärkeä opus. Tätä todistaa ainakin ne lukuisat merkinnät, huutomerkit, alleviivaukset sun muut marginaalissa ja tekstissä (lupaan kummata ne pois ennen kuin palautan kirjan kirjastoon). Koska en voi postata puolta kirjaa tänne, valikoin enemmän tai vähemmän satunnaiset ensimmäiset viisi (tai jotain) merkintää, jotka tulevat vastaan:
Opiskelijat ovat keskeinen osa prekariaattia. Koulutusjärjestelmä tuottaa työvoimaa työmarkkinoiden tarpeisiin ja tulevaisuuden kasvuodotuksiin. -- Opintojen rakenteita ja sisältöjä sidotaan entistä suoremmin yrityselämän tarpeisiin. Välivuosien pitämistä ja ajan "tuhlaamista" kokeiluihin vaikeutetaan. -- Yliopisto opettaa palvelusmentaliteettia. -- Niin velallisen kuin velkaa välttelevän on parempi ottaa vastaan mitä tahansa työtä millä tahansa ehdoilla. (s. 46)
Prekarisaatio tekee ihmisistä kuitenkin nöyristeleviä palvelijoita, jotka eivät uskalla vaatia oikeuksiaan, koska kokevat olecansa velallisia saamistaa armopaloista [= pätkätöistä; toim. huom.]. (s.51)
Laman varjolla on jo nyt tehty ideologisia päätöksiä, joita oikeisto on suunnitellut pitkään. Esimerkkeinä näistä ovat työnantajan kansaneläkemaksun poisto ja yritys nostaa eläkeikää [sekä nyttemmin myös yritys sälyttää 22 prosentin eläkemaksusta enemmän työntekijälle (nyt työnantaja maksaa 17,5%, ja työntekijä loput 4,5%) ; toim. huom.] (s. 58)
Porvarillisessa yhteiskunnassa työnantajat ovat lähes puolijumalia antaessaan työtä, salliessaan työvoiman tehdä työtä. Ikään kuin työ tulisi työnantajalta ja työpaikat olisivat lahjoja vapaalle kansalle. Ikään kuin työvoima ei olisi pakotettu myymään itseään hinnasta, joka tuottaa voittoa yrityksille ja kasaa rikkauksia eliiteille. Parempi olisi puhua työnostajista - ja kiskoa mahdollisimman korkeaa hintaa. (s. 92)
Tässä maailmassa toimimiseen tarvitsee rahaa. Vaikka meille vakuutetaan perustuslaissa, että työvoima on valtiovallan erityisessä suojeluksessa, jokainen prekaari tietää, että rahaton elämä on käytännössä oikeudetonta. (s. 98)
Kesällä 2006 Näkymättömän puolueen saavutukseksi julistettiin Jobbjakt-nimisen työvoiman huutokauppasivuston torpedointi. Jobbjaktin toiminta-ajatuksena oli kilpailuttaa työntekijöitä huutokauppaamalla töitä netissä pienintä palkkaa pyytävälle (WTF?!).
Post scriptum: Kun tehdastyöläiset 1800-luvulla alkoivat järjestäytymään, oliko se laitonta? Moni pätkätyöläisen käytännöntoiminta/asian X vastustaminen vaikuttaa sisältävän myös laittomia osasia, joskin melko harmittomia. Kun emme saa puheilla ja mielenosoituksilla mitään aikaiseksi, voimmeko osoittaa mieltämme tekemällä jotain, vaikka se juuri on tavoitteemme, saada se lailliseksi. Meidät on kasvatettu -tottakai- lakia pelkääviksi kansalaisiksi, joten missä määrin tämä lain doktrinoiminen on osa tarkoitusta pelotella kansalaiset tottelevaisiksi, muutosta haluamattomiksi, ja sanoista tekoihin siirtymistä kaihtaviksi?
-----
Paskaduunista barrikadeille muualla:
Keskisuomalainen
Kaleva
Journalisti-lehti
Aviisi
Taloussanomat
Dan Koivulaakson (Vas.nuoret) blogi (på svenska)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti