Kirjallinen maailmanvalloitus jatkuu. Toistaiseksi Eurooppaan, muutamia sivuhyppyjä lukuunottamatta, keskisttynyt maailmanvalloitukseni alkaa saada afrikkalaisia sävyjä näin postkoloniaalisen/post-postkoloniaalisen kirjallisuuden kurssin aikana. Seuraava ei tosin ole Afrikasta vaan Karabialta, mutta post-koloniaalista joka tapauksessa. En ole aivan varma, mistä poimin juuri Ama Ata Aidoon. En muistaakseni ole kuullut hänestä aiemmin, mutta koska kustantamon (Feminist Press) monet muut kirjat ovat tuttuja, niin veikkaan löytäneeni kirjailijan ja kirjan sen sivuja selaillessani.
No Sweetness Here and Other Stories on maassaan kuuluisan ghanalaiskirjailijan novellikokoelma. Jälkisanojen mukaan Aidoo keskittyy tuotannossaan hyvin paljon orjuuteen (Ghana oli aikanaan yksi orjakaupan keskuksista, Britannian siirtovaltio kun oli) ja sen vaikutuksiin nyky-Ghanassa. Tämän kaiken Aidoo, naiskirjailijana, tekee toki naisnäkökulmasta. Näin myös tässä novellikokoelmassa. Kaikki kokoelman 11 tarinaa käsittelevät joko valkoisten ja mustien välistä konfliktia tai miesten ja naisten välistä konfliktia (juuri Ghanan kulttuurikontekstissa ja traditioissa).
Heti ensimmäistä novellia, "Everything Counts", lukiessani mieleeni tuli Toni Morrison ja novellin teeman takia nimenomaan The Bluest Eye; tästä johtuu nykyinen vahva kiinnostukseni Aidoon tuotantoon. Molemmissa keskiössä on mustien romantisoitu ajatus valkoisten ylemmyydestä; The Bluest Eyessa Pecola tahtoo siniset silmät, novellissa päähenkilö lähtee Amerikasta keskelle Ghana, jossa kaikki naiset pitävät peruukkeja saadakseen valkoisten naisten suorat hiukset. Sama ylemmyyden ajatus tulee automaattisesti myös koulutuksen mukana: For Whom Things Did Not Change -tarinassa musta opettaja saa jatkuvasti kuulla "hotellin" kokilta olevansa valkoinen, ylempi, koulutuksensa takia. Muissa tarinoissa valkoisten ja mustien välinen konflikti on enemmän pinnan alla, vaikuttaen hiljaa mutta varmasti ghanalaisten arkeen teollistumisen ja kaupungistumisen myötä sekä urbaanien ja perinteisten arvojen vastakkaisasettelussa. Nämä kaikki tuntuvat ruumillistuvan naisissa: perinteisesti alistettu osapuoli saa koulutuksen myötä traditiot haastavaa valtaa. Vallan mukana tulee syrjäytyminen ja paheksunta. Minusta tämä on lähinnä sukupuolikysymys, ei niinkään kolonisaation tuotos, sillä näen tätä itsekin Suomessa (jota Conservapediaa lukuunottamatta ei ole ollut siirtomaana).
Ama Ata Aidoolla on selkeän feministinen ote. Monen hänet naishahmoistaan nostavat esiin feminismin keskeisiä kysymyksiä, muun muassa synnytyskoneen ja orjan aseman normista:
I am behaving like one who has not lost a baby before, like a fresh bride who sees her first baby dying. Now all I must do is to try and prepare myself for another pregnancy, for it seems this is the reason why I was created... to be pregnant for nine of the twelve months of every year... Or is there a way out of it at all... (s. 81)Pidin kokoelmasta erittäin paljon. Aidoo on kirjoittanut paljon näytelmiä, ei niinkään proosaa joten saa nähdä saako niitä käsiin. Näytelmien painotus, samoin kuin dialogin lähes autoritäärinen asema No Sweetness Here -kokoelman novelleissa, johtuu muuten kirjoitetun sanan asemasta Afrikassa; ennen kolonisaatiota afrikkalainen kirjallisuus perustui vahvasti oraaliseen perinteeseen ja Aidoo pyrkii nostamaan sen kirjoitetun kirjallisuuden rinnalle yhtenä kirjallisuuden lajina: "She believes that 'the dynamism of orality' is what 'Africa can give the world'" (s. 141). Kuulostaa siltä, että meillä pinkeillä valkonaamoillakin on paljon opittavaa kirjallisuuden saralla.
-----
No Sweetness Here muualla:
Aviisi-lehden haastattelu
Note bene! Ama Ata Aidoolta on tiettävästi suomennettu vain yksi romaani, Muutoksia, sekä yksi novelli Wayward Girls and Wicked Women -antologian suomennoksessa. Tästä syystä Aidoota ei löydy hädin tuskin miltään suomalaiselta sivulta, eikä juuri tämä novellikokoelma ollut niissä edustettuna. Siksi vain tämä yksi linkki tähän mielenkiintoiseen haastatteluun.
-----
Kirjallinen maailmanvalloitus: Ghana
-----
Aakkoshaaste: A
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti