Luettu: 9.2.2010
Tämän kirjan ympärillä toiminut hypetys tiedotti varsin tehokkaasti kirjan olemassaolosta. Törmäsin sitten INAhduksessa viittaukseen Tiilikan ekskursiosta Maria!an ja tutustuin materiaaliin. Sen verran mielenkiintoiselta persoonalta ja kirjalta Punainen mekko vaikutti, että olin valmis sijoittamaan kirjaan sen 25 euroa, mitä se maksoi (kirjastossa taas kivat jonot, mutta tämä menee osin myös naispaariasolidaarisuudenkin piikkiin). Näkyipä se olevan myös Hesarin Kevään kirjauutuksia -listalta poimineisiin kirjavinkkeihinkin.
Punainen mekko on siis osin Tiilikan omakohtaisiin kokemuksiin perustuva kuvaus parikymppisestä Noorasta, joka päätyy prostituoiduksi. Koulutukseton ei pääse pitkälle ja nuoruuden näpistykset rikosrekisterissä haittaavat työnsaantia. Loppujen lopuksi se, että makaa puoli tuntia aloillaan ja miettii muita asioita ja saa siitä satasen tai enemmän hakkaa nykypäivän alipalkatut, ylityöllistetyt pätkätyöt. Nooran elämä ei kuitenkaan toimi niinkuin oli kuvitellut: kaikella rahalla ja vapaa-ajalla ei ole enää väliä vaan hän päivystää työkännykkäänsä seuraavan keikan varalta. Pikku hiljaa turhautuminen ja eristäytyminen saavuttaa lakipisteensä ja alkaa pitkä ja jyrkkä matka alaspäin.
En ole pettynyt Punaiseen mekkoon, vaikka kaikki median provokatiivinen hypetys hieman yliarvotetun kuvan kirjasta antoikin. Itse asiassa heti alusta lähtien oli selvää, että kirjan on kirjoittanut samanikäinen, samaan ikäpolveen, saman kulttuurin kasvatti, ja pidin tästä kovasti. Kuten Tiilikka itsekin arvioi alle linkitetyssä Gummeruksen haastattelussa, nykynuorten on helppo samaistua Nooran hahmoon. Sama yhteiskunnan hyödyllisyyspainostus ajaa Noorankin päätöksiä, kuin minunkin. Kaikilla on tähän eri reaktiotapa: minulla opiskelu, Nooralla raha.
Yksi suurimmista syistä promota tätä kirjaa on sen aihe. Arvostan Anna Kontulan työtä suomalaisen prostituution valottamisen saralla, mutta Punainen eksodus ei luultavasti ole saanut niin paljon yleisöä, kuin 250-sivuinen romaani. Sad but true. Toinen huomattava vahvuus kirjassa on Nooran muutos ja sen kuvaus. Se on uskottavaa, vaikka en olekaan kaikesta täysin samaa mieltä. Tiilikka tiedostaa hänen kokemuksensa prostituutiosta olevan vain hänen eikä siksi täysin yleistettävissä, mutta veikaan silti että poikkeuksiakin prostituoiduissa on.
Suosittelen lukemaan, sillä tästä aiheesta tulisi kaikkien olla tietoinen, ettei käy kuin Karpelan Maria!ssa. Sitä paitsi, jos tarpeeksi moni vaatii prostituoiduille kunnollista asemaa, myös Nooran häpeän ja eristäytymisen kaltainen tilanne ei synny niin helposti kun voi avoimesti sanoa olevansa prostituoitu ja hakea apua -niin lääketieteellistä kuin oikeudellistakin-, jos siltä tuntuu.
-----
Punainen mekko muualla:
Helsingin Sanomat
Savon Sanomat
Ylioppilaslehti
Pohjalainen
Kirjavinkit.fi
Kirjasieppo-blogi
Gummeruksen YouTube-video kirjasta
4 kommenttia:
Hyvä ja kuvaava arvio, kiinnostavaa kuulla nuoren naislukijan kommentti eikä vain keski-ikäisten tätien. Kiinnostuin kirjasta nyt uudestaan - samoin ajattelin sitä sopivana täydennyksenä Anna Kontulan tieteellisempiin teksteihin samasta aiheesta.
Kiitos! Kyllä se (lasten) oikeasti kannattaa lukea.
Olisi muuten mielenkiintoista tietää, onko Kontula lukenut kirjaa ja mitähän se on siitä tuuminut.
Tämä oli sinulta todella hyvä arvio kirjasta!! Itselle kirja oli vähän pettymys, mutta luettuasi arviosi, aloin ajatella kirjasta ihan uudella tavalla. :O
"Sama yhteiskunnan hyödyllisyyspainostus ajaa Noorankin päätöksiä, kuin minunkin. Kaikilla on tähän eri reaktiotapa: minulla opiskelu, Nooralla raha."
Todella hyvin sanottu. Ihan hävettää, etten ajatellut lukiessani tätä tältä kantilta.
Kiitos; kiva että pidät! Tämän juuri katson kirjablogien suurimmaksi vahvuudeksi: saman kirjan voi lukea niin monella eri tavalla ja blogien kautta pääsee käsiksi näihin eri tapoihin ja niiden perusteluihin.
Luin myös sinun tekstisi Punaisesta mekosta ja olen täysin samaa mieltä, että Nooran psyykeen romahtaminen oli odotettavissa. Taisin olla hieman hypessä itsekin mukana, kun sen seksipositiivinen feministinen asenne ylitti varsinaiset kirjalliset ansiot omassa arviossani. Onneksi on netti täynnä arvosteluja, joissa lukija on lukenut saman kirjan täysin eri lähtökohdista. Tämähän kirjallisuuden tehtävä onkin, avata lukija näkemään asiat eri kantilta kuin omassa päässä. :)
Lähetä kommentti