Luettu: 4.5.2010
Tämänkertainen kirja on työpöydällä seilanneeseen epämääräiseen paperinpalaan hätäisesti kirjoitetusta muistiinpanosta.
Kovan tuulen varoitus on entisen toisen valtiovarainministerin ja SDP:n ex-kansanedustaja Arja Alhon kriittinen analyysi vasemmiston nykyisestä hiljaiselosta. Alho kuvaa, kuinka sekä SDP että Vasemmistoliitto vetivät rähmälleen uusliberalismin (= taloutta ei missään nimessä saa säädellä millään tavalla, talouden kasvu on kaiken muun ylittävä dogma, ihmisten tehtävä on tukea talouden kasvua ja pysyä poissa tieltä) edessä. SDP:n sisäisiä mustelmia jakoi ex-pääministeri, nykyinen kaasuputkilobbari Paavo Lipponen. Alho itse sai kenkää hallituksesta, kun Lipponen veti herneen nenäänsä Alhon julkisesta pohdiskelusta talouden eri poliittisista suuntautumisista; hallituksen linjaa tulee joka tilanteessa puolustaa ja kritiikkiä saa esittää ainoastaan puolueen sisällä valitun eliitin läsnäollessa. Tällöinkin eliitti eli Lipponen itse jyräsi diktaattorin lailla kaikki eriävät mielipiteet. Nyt kun kapitalismi kaatui mahdottomuuteensa, vasemmistolla on mahdollisuus ryhdistäytyä ja esittää uusliberalistille taloudelle muita vaihtoehtoja ja nostaa siinä sivussa vasemmistopuolueet takaisin oikealle paikalleen Kokoomuksen tilalle.
Mikä siinä on, että julkinen keskustelu, virheiden myöntäminen, vaihtoehtojen punnitseminen, kaikkien osapuolien kuunteleminen on niin vaikeaa? Onko valta tosiaan niin humalluttavaa, että poliitikot vieraantuvat äänestäjistään heti Arkadialle astuttuaan? Alhon kertomus SDP:n epädemokraattisesta vallanjaosta saa niskakarvat pystyyn: jos SDP ei pysty demokraattiseen toimintaan, kuka sitten? Toivon todella, että finanssikriisin lamauttama uusliberalismi jätetään talouspolitiikassa taka-alalle ja korvataan toimivammalla mallilla. Toivon myös, että kaikki tämän laman mahdollistaneet tahot Suomessa myöntävät virheensä ja oppivat niistä, ettei parinkymmenen vuoden päästä olla taas rähmällään ja maksamassa kriisin aiheuttajille verorahoista tukea samaan aikaan kun kyseiset kriisin aiheuttajat käärivät vain omiin taskuihinsa voitot riskaabelista toiminnastaan. Ennen kaikkea toivon, että tämä vaalirahakorruptiossakin näkynyt hyvä veli -kerhon sisäpiirikuiskuttelu painuu helvettiin ja Suomessa aletaan toimia todellisen julkisen keskustelun puolesta, sillä todellisessa demokratiassa valtaapitävät vastaavat äänestäjilleen tekemisistään koko ajan eikä vain vaalien alla, ja keskustelevat perustellen äänestäjien kanssa kaikesta päätettävästä eivätkä pidä läpipääsyään oikeutuksena tehdä ihan mitä vain.
No niin, vasemmisto, törinää pyttyyn!
-----
Kovan tuulen varoitus muualla:
Helsingin Sanomat
Vihreä Lanka
Erkki Tuomiojan blogi
-----
What's in a Name: Weather phenomenon
2 kommenttia:
Suomalainen poliittinen näyttämö mätine poliitikkoineen on vain osoitus siitä kuinka helvetin tylsää seurattavaa se on. Samat politiikan broilerit vetävät toistuvaa showtaan vuosikymmenestä toiseen ja kansa syö kaiken mitä sen suuhun laitetaan, ja pyytää kauniisti vielä lisää. Sitten välillä joku saa näpäytyksen sormilleen kun on jäänyt kiinni jostain taulukaupoista/kiimaisista tekstareista. Menee vuosi ehkä toinenkin ja sama broikku on taas näyttämöllä.
Tämä ei nyt tainut hirveästi koskea kirjoitustasi mutta pääsihän tällainen hyvin maltillinen mieshenkilö johonkin avautumaan. Suomi tarvitsee vallankumouksen piste.
PS. Eilen meinasi lähteä mukaan Suomalaisesta Kirjakaupasta Erkki Tuomiojan "Häivähdys punaista", löytyy nyk pokkariversiona.
-Artsi
Toki tuo koskee kirjoitustani! Sitä paitsi tämä väyrysten ja muiden muumioiden kierrättäminen on rasittavaa; miten mikään voi muuttua, kun samat naamat tekevät päätöksiä vuosikymmenestä toiseen.
Kiitän Tuomioja-vinkistä. On ollut jo pidempään tarkoitus lukea häneltä jotain (blogia kun lukee mielellään, kun sitä kirjoittaa looginen, argumentoiva ja kirjoitustaitoinen poliitikko), Häivähdys punaista tulee listalle.
Lähetä kommentti