Luettu: 8.6.2010
Alkuperäinen nimi: The Virgin Suicides
Käännös: Juhani Lindholm
Näin vuosia sitten erään vaikuttavan elokuvan. Kyseessä oli Sofia Coppolan ohjaama Virgin Suicides, joka kiilasi monen ohi heti kärkeen mentaalisessa parhaiden näkemieni elokuvien listalla. Törmäsin sittemmin tiedonmuruseen, joka kertoi kyseisen elokuvan perustuvan Jeffrey Eugenidesin samannimiseen romaaniin, kun etsin lisätietoa kyseisestä kirjailijasta. Kiitän Jenniä tästä epäsuorasta vinkistä!
Virgin Suicides - Kauniina kuolleet kuvaa Lisbonin perheen viiden tyttären elämää. Eletään 1970-lukua toisen maailmansodan jälkeen feminismin toisen aallon saapuessa. Detroitin tietämillä olevan lähiön poikia kiehtoo Lisbonin viiden kauniin ja mysteerisen tytön elämä ja kuolema. Sisarukset elävät tukahduttavan vanhoillisen äidin ja heidän koulussaan opettavan isän jatkuvassa valvonnassa. Sisaruksista nuorin, Cecilia (13), yrittää itsemurhaa ensimmäisenä. Perheen illuusio rakastavasta kurista ei kuitenkaan lienny, sen saavat tuta Cecilian neljä vanhempaa sisarusta, Theresa (17), Mary (16), Bonnie (15) ja Lux (14). Heidän äitinsä pyrkiessä paniikinomaisesti pitää heidät riippuvaisina lapsina, tytöt yrittävät kasvaa aikuisiksi parhaansa mukaan. Se ei kuitenkaan aina riitä.
Uskomattoman kaunis kirja! Aiheen melankolisuudesta huolimatta ihana ja lumoava. Eugenides kirjoittaa niin kauniisti kaikesta ja välittää tunnelman hienolla kuvauksella niin hyvin, että tuntuu kuin seisoisi itse syksyisessä tuulessa Lisbonien talon edessä, etsien ikkunoista elämänmerkkejä. Vaikka kuinka haluaisi pitääkseen asiat yksinkertaisen mustavalkoisina, sisarusten vanhempiakaan -erityisesti äitiä- ei pysty vihaamaan. Voi vain miettiä, mitä kaikkea hän on voinut passiivisesti ja ihan suoraankin tyttärilleen tehdä (tai olla tekemättä) heidän suljettujen elämiensä aikana. Se lieneekin yksi syy, miksi tämä kirja jää kummittelemaan: kertojana toimii naapurin pojjista koostuva porukka, joka teini-iässä -ja aikuisenakin- olivat näiden viiden sisarusten kaukaisia ihailijoita, joten suurin osa poikien ja näin ollen myös lukijan tiedonmurusista on toisen käden tietoa.
Virgin Suicides sai miettimään American Beautya (joka on ehdottomasti em. mentaalisen leffalistan kärkipäässä). Siinä missä American Beauty saa minussa aikaan Rickyn kuvaileman onnellisuuden tunteen, Virgin Suicides tekee sen käänteisesti. Se saa aikaan melankolisen tunteen, jossa ei voi kuin tuntea surua kaikkien hahmojen elämää kohtaan, sitä epäreiluutta joka heidät tähän tilanteeseen ajoi, osin jopa sitä yhteiskuntaa joka tällaisen mahdollistaa. Virgin Suicides on ehdottomasti erinomainen romaaneja, jonka soisin monien lukevan. Ja vaikka elokuva ei minussa aikanaan saanutkaan samanlaisia väristyksiä aikaan, haluan silti nähdä sen uudestaan. Nythän minulla on Eugenides'n kuvaukset takanani näyttämässä elokuvan hahmoille moniulottuvuisuutta.
Mutta... miksi he eivät paenneet?
-----
Virgin Suicides - Kauniina kuolleet muualla:
Princess in Training -blogi
Kirjallisuutta-blogi
Mansikkamaa-blogi
Book Chase -blogi (englanniksi)
6 kommenttia:
Oi kuulostaa ihanalta ja surulliselta kirjalta. Muistan, että pidin leffasta mutta en muista sen sisällöstä juurikaan mitään paitsi tietysti sisaruksen ja lopun. Löysitkö kirjastosta vai onko esim. pokkarina?
Luin tämän joskus kauan sitten, ja muistan, että se vaikutti myös minuun kovasti. Lukemisestani on kuitenkin jo sen verran aikaa, että voisin kyllä lukea tämän uudestaankin. Virgin Suicides on ainakin minulla Sevenin pokkarina, ja muistelen nähneeni sitä myös kirjakaupoissa silloin tällöin.
Mielenkiintoinen kirja-arvio! Mietin Middlesexiä lukiessani, että myös Virgin Suicides pitäisi lukea uudestaan. Koska en ole vielä saanut sitä tehtyä, oli tosi kiva, että sinä olit lukenut ja vielä saanut kirjasta näin paljon irti. :)
Hyvin kutsuva uusi blogipohja. Haluan mereen uimaan nyt heti...
Kirjapeto: Löysin kirjastosta. Itseäni harmittaa hieman se, että sitä ei -toisin kuin Middlesex- ollut saatavissa englanniksi. Olen aivan varma siitä, että Eugenidesin alkuperäisteksti on vielä kauniimpaa kuin suomennon, vaikka Lindholm erinomaista työtä tekikin.
Mimmu: Ehdottomasti uudelleenlukemisen arvoinen kirja. Viittaan edelleen American Beautyyn: vaikka olen nähnyt sen varmaan kymmenen kertaa, löydän sieltä edelleen uusia oivalluksia, asioita joita en edellisillä kerroilla ole huomannut. :)
Jenni: Lue ihmeessä! Minä jatkan varmaankin tämän kesän aikana Middlesex-kirjalla.. Odysseuksesta ei tule tällä vauhdilla koskaan mitään, aina on muita mielenkiintoisempia ja tärkeämpiä luettavia. (Odysseuskin on jo hankala; mitähän Joyce oikein kuvitteli lukijakunnastaan kirjoittaessaan Finnegan's Wakea?!)
Kiva, että pidät uudesta blogipohjasta! Mullakin täällä Vaasassa asuessani aina meren ohi mennessä etsii paikkoja joissa voisi uittaa edes jalkoja. Ylägadgetin kuvan paikka ei ikävä kyllä sovellu siihen ollenkaan, mutta etsin vielä jonkun syrjäisen oman paikan. ;)
Tämä on tosiaan sellainen kirja (ja leffa myös), että se jää mieleen kummittelemaan. Minäkin tykkäsin kovasti. Tykkäsin "Middlesexistäkin", mutta mielestäni nämä ovat keskenään aivan erilaisia kirjoja!
"Kummittelemaan" on erittäin toimiva verbi tämän kirjan kuvailemiseen, totta! Mutta että aivan erilaisia... hmm, täytynee pitää mielessä Middlesexiin tarttuessa.
Lähetä kommentti