Muriel Barbery: Siilin eleganssi

Luettu: 4.6.2010
Alkuperäinen nimi: L'Élégance du hérrisson
Käännös: Anna-Maija Viitanen


Siilin eleganssi tuli todella monessa paikassa vastaan ja koska kirjan alkuasetelma kuulosti mielenkiintoiselta, piti kirja sitten varaukseen laittaa. Ihan tällaista lopputulosta en odottanut.

Siilin eleganssi kertoo kahden henkilön elämästä. Renée Michel on pariisilaisen porvarikerrostalon ovenvartija, joka suojaa tarkoin salaisuuttaan: hän ei ole ihan tavallinen ovenvartija, sillä hän lukee mielellään klassikoita ja filosofiaa, kuuntelee klassista musiikkia ja on erittäin laaja-alainen elokuvien tuntija. Samaisen talon kuudennessa kerroksessa asustaa Jossen perhe, jonka kuopus, 12-vuotias Paloma, on Renéen tavoin introvertti, salainen älykkö. Paloma katselee, kuinka hänen porvariperheensä mataa samaa kaavaa ja kuvittelee jo, miten hänet pakotetaan samaan kalamaljaan elämään tylsää, stereotyyppistä elämää. Niinpä hän on päättänyt tehdä itsemurhan 13-vuotispäivänään. Molempien erakoiden elämä muuttuu, kun taloon muuttaa japanilaisherra Kakuro Ozu; hän nostaa molemmat siilit piikkeineen kaikkineen ansaitsemaansa arvoonsa ympäristöstä huolimatta.

Siilin eleganssi on yksi parhaista käännöskirjoista pitkään aikaan. Se on älykäs, hauska, surullinen, osuva, viisas, lohduttava, iloinen, äärimmäisen kaunis... se on todellinen ystävä. Vaikka kirja onkin periaatteessa kertomus ihmissuhteista, se on myös kunnianosoitus taiteille, kirjallisuudelle, kirjoille ja lukemiselle. Juuri lukemisesta, joka on molemmille päähahmoille erittäin tärkeää, on kauneimmat mietinnät:

En voinut sammuttaa sosiaalisen kanssakäymisen peleissä, jotka eivät auenneet minulle -- ja niinpä sen saisivat sammuttaa kirjat. Olin nähnyt isompien lasten seuraavan kirjojen sivuilta jotain näkymätöntä polkua kuin saman voiman liikuttamina ja ammentavan hiljaisuuteen uppoutuneena hengettömästä paperista jotain elävää. (s. 43)
Niin juuri! Useammassakin kohtaa kirjaa tirskahtelin Renéen sarkastisille huomautuksille ja Paloman mielenliikkeille. Lopulta jopa itkin Paloman kanssa tapaukselle, joka ei kuitenkaan ollut niin surullinen kuin se yleensä kuvataan. Haluaisin kuvata, kuinka iloiseksi tämä kirja minut teki, mutta en pysty sitä selittämään. Se on se sama tunne kuin surkean päivän jälkeen kävelen äskettäin löytämälleni rauhalliselle paikalle meren ääreen ja annan tuulen ja pärskeiden ja auringon rauhoittaa. Sen jälkeen kaivan laukusta kirjan.

Ja silloin kamelia.



-----

Siilin eleganssi muualla:
Savon Sanomat
Satyyri
Kirjavinkit.fi
Leena Lumen blogi
Insinöörin kirjahylly -blogi
INAhdus

8 kommenttia:

Jenni kirjoitti...

Voihan ristiriita! Olin juuri päätellyt muiden arvioiden perusteella, että ei, tää ei ole mun kirja. Nyt tämän luettuani tuntuu, että haluaisin kuitenkin lukea Siilin eleganssin! Sarkastiset huomautukset ja ylistys taiteelle ja kirjallisuudelle kuulostavat kiehtovilta. Ehkä tän saa joskus pokkarina ja tulee sopivasti vastaan ja luettua?

Klassikkolistasi on muuten vaikuttava! Niin vaikuttava, etten viitsinyt kommentoida itse listapostauksen, kun ei oli ollut muuta asiaa kuin ihastelu. Hieno listaus ja hienoa kärsivällisyyttä, että olet saanut listan koottua! Kommentoin listapostaukseen, jos keksin hienon ja kirjallisen kommentin, esim. kirjaehdotuksen. :)

Hreathemus kirjoitti...

Voi ristiriitapa hyvinkin! Siinäpä sulle miettimistä lukisiko kirjan ja ottaisi riskin vai ei. Täytyy pitää silmällä sun blogia, josko vaikka kuitenkin lukisit. Ja eiköhän siitä pokkaria pukkaa viimeistään ensi vuoden puolella, sen verran korkealla ovat myyntiluvut olleet.

No kiitos! Lista voi olla vaikuttava, vaan saapa nähdä vastaako lukuinto asetettua rimaa. Noh, on mulla listalta kolme kirjaa jo odottamassa kirjoituspöydän kulmalla jahka saan tämän sarjakuva-rynnäkön (ja tulevan japanilaiskirjallisuuden rynnäkön) ohi. Mutta kun keksit jotain huomionarvoista listaan lisättäväksi, niin kerro heti! Mua häiritsee se, että listan kirjamäärä ei ole tasaluku ja kun sieltä ei voi kerta mitään poistaa niin ainakin kahdeksalle kirjalle olisi sija. :)

Jenni kirjoitti...

Kuinkas sitten kävikään: kävin siskon luona kylässä ja kas, hän oli saanut Siilin eleganssin lahjaksi. Luin sitä eilen jo muutaman sivun kyläillessäni ja lainaan kirjan sitten joskus myöhemmin, kun sisko on ensin sen lukenut. Eli selvästi kohtalo on sitä mieltä, että ristiriidasta viis, se kirja kuuluu lukulistalleni! ;)

Kerron heti, jos saan klassikkoideoita. Nyt on aivot vähän ylikierroksilla, mutta lomalla yleensä vähintäänkin ajattelen klassikoita, ellen luekin. Eli voi olla, että palaan klassikkoehdotusten kera asiaan! Piti vielä sanoa tuosta listastasi, että se on hieno sikälikin, että vaikket lukisi kaikkia listan kirjoja, olet kuitenkin perehtynyt todella moneen klassikkoon, kun osasit laatia listan. Upea saavutus sekin!

Hreathemus kirjoitti...

Nonni, sittenpä tiedetään oliko lukemisen arvoinen kirja.

Kiitos ja kumarrus. Kirjallisuuden suurkuluttajana ja kirjallisuutta korkeakoulussa lukeneena on kertynyt yhtä sun toista listaa klassikoista, jotka pitäisi lukea. Yritin jo aiemmin etsiä valmista listaa, mutta tuppasivat olemaan yksipuolisia, joten parin tunnin työn tarkoitus oli olla juuri sellainen suht. objektiivinen lista, että sen voivat muut kopioida jos siltä tuntuu. Huomasin tosin, että Leena Krohn puuttuu suomalaislistastakin kokonaan. Eikä mun erikoisalaa, sarjakuvia, ole edustettuna ollenkaan. Hmm... olisikohan 80-luku jo klassikkostatuksen suoma etäisyys...

Teresita kirjoitti...

Mahtavuutta! Olet tavoittanut kirjoituksellasi sen mitä yritin itsekin sanoa, mutta epäonnistuin siinä kokonaan. Tuo kommentti, että kirja on todellinen ystävä oli juuri se päällimmäinen tunne, joka itselläni oli. Johtuneeko siitä, että minulla on taipumusta pienehköön sarkasmiin aika ajoin, joten tunsin hengenheimolaisuutta kummankin päähenkilön kanssa ;)

Hreathemus kirjoitti...

Viva la sarkasmi! Kiitos, että pidit tekstistä ja toinen kiitos kommentoinnista. Ystävyydeltä Siilin eleganssi todella tuntui, ja tuntuu itse asiassa edelleen. Hankin kirjan jokin aika sitten ja kun luen sen seuraavan kerran, alleviivaan siitä kaiken sen osuvan ja kauniin kielen, jota kirjassa on, pahan päivän varalle. :)

Jenni kirjoitti...

Hreathemuksen arvio tästä kirjasta on todellakin mahtavuutta! :)

Ja mullakin oli Siilin eleganssia lukiessa sellainen olo, että olisi pitänyt kirjoittaa parhaimmat kohdat ylös. Siitä kirjasta löytäisiä oivia (sarkastisiakin) sitaatteja moneen lähtöön. Ikävä kyllä en ikinä jaksa (lue: malta) tehdä muistiinpanoja lukiessani ja sitten taas unohdan koko jutun, kirjat pysyvät ehkä sekunnin päässäni. :(

Hreathemus kirjoitti...

O stop, uz makin me blush. ;)