Hayao Miyazaki: Nausicaä of the Valley of the Wind 1


Luettu: 3.7.2010
Alkuperäinen nimi: Kaze no tani no Naushika/ 風の谷のナウシカ
Käännös: David Lewis & Toren Smith


Taisin mainita aiemmin, että kesäkuun radiohiljaisuuteni johtui osallistumisestani japanin kielen kurssille (katsokaa vaikka itsestäni tekemää esittelytekstiä; pisteet sille, joka huomaa siinä toistuvan kirjoitusvirheen!). Tämän johdosta myös kirjavalikoimani on tänä kesänä hieman Japani-painotteinen. Pidin juhannuksena animemaratonin (Studi Ghibli hyvin edustettuna) ja nyt päästään vihdoin kirjallisuudenkin puolelle. Aloitin Hayao Miyazakin (edellä mainitun elokuvatuotannon perustaja, yksi tunnetuimmista japanilaisohjaajista ja Henkien kätkemä -elokuvalla Oscarin voittanut nero) mangasarjalla, jonka hän itse myös ohjasi elokuvaksi 1984.

Nausicaä of the Valley of the Wind (suom. Tuulen laakson Nausicaä) on kertomus ihmisten aiheuttaman ympäristön tuhon jälkeisestä maaillmasta. Jossain päin maailmaa on Torumekian valtakunta. Suurin osa maasta on Sea of Corruptionin, ihmiset tappavien saasteiden ja happojärviä täynnä olevan alueen, peitossa. Torumekian laidalla sijaitsee yksi toistaiseksi puhtaista autonomioista, Tuulen laakso. Kun Torumekian vallanperimyksestä tappeleva sisarusparvi vie taistelunsa sodan muotoon, joutuvat myös autonomiset alueet mukaan taistoon. Tuulen laakson kuninkaan ainut lapsi, tomboy luonnonlapsi prinsessa Nausicaä, uhmaa patriarkaalista kulttuuria ja lähtee taistoon Tuulen laakson puolesta, niin vallanhimoisia hallitsijoita kuin jäljelle jääneiden vähien luonnonvarojen omistajuudesta kilpailevia, tuhosta mitään oppimattomia ihmisiä vastaan.

Japanin kirjallisuus voidaan jakaa kahteen aikakauteen: kirjallisuus ennen ja jälkeen atomipommin. Nagasakin ja Hiroshiman jälkeisessä ajassa maailmanlopun teema on varsin (ja helvetin hyvästä syystä!) dominoivassa asemassa. Näin myös 80-luvulla kirjoitetussa Nausicaässa. Koska olen pessimisti (ja/tai realisti, mitä toissapäiväinen pikku ydinvoimapäätös vain vahvisti), tunnen vetoa samaan teemaan. Juuri tästä syystä nautin Nausicaästa. Miyazakin piirrostyyli kuvastaa hyvin luonnon tilaa Torumekiassa: se on harmaata, hieman sekavaa, ja pienen pienien, myrkyllisten hiukkasten täyttämää. Nausicaän rohkeus ja toivo luonnon ja ihmisen rauhallisesta ja kestävästä yhteiselosta on kuitenkin valovoimaista: siinä missä kaikki muut reagoivat Sea of Corruptionin suurien asukkaiden, Ohmujen, näkemiseen kranaatein, Nausicaä pyrkii ymmärtämään heidän olemassaolonsa.

Ensimmäinen osa päättyi varsin omituiseen kohtaan, joten lienee melkeinpä pakko jatkaa lukemista toiseen osaan. Kirjan painaminen japanilaistyylisesti lukemaan oikealta vasemmalle on oikein mukava ratkaisu. Itse asiassa kirjassa on vain yksi huono puoli: kuvien onomatopoeettisen lisäykset (kalinat, suhinat, epämääräiset äänet jne.) on jätetty alkuperäiseen, japaninkieliseen asuunsa. Koska osaan tarpeeksi hyvin katakana-merkit, osaan lukea kyseiset merkinnät itse, mutta voin kuvitella tietyn ärsytyksen mahdollisuuden niillä lukijoilla, jotka joutuvat hyppimään kirjan lopussa olevaan käännöstaulukkoon. Jatkan kuitenkin mielenkiinnolla eteenpäin; eihän Henkien kätkemän, Liikkuvan linnan, Kikin lähettipalvelun ja ja ja tekijän mangaa voi kesken jättää!

-----

Nausicaä of the Valley of the Wind 1 muualla:
Kvaak
RisingShadow.net
Lumo

Tuulen laakson Nausicaälle vuoden 2009 käännössarjakuvan palkinto (Kvaak.fi)

4 kommenttia:

Jenni kirjoitti...

Kiitos mielenkiintoisesta jutusta! Koska en osaa itse sanaakaan japania enkä juuri tunne japanilaista kirjallisuuttakaan, mangasta puhumattakaan, kirjoituksesi oli todella kiinnostava ja - vinkki - en pane pahitteeksi, jos jatkat saman teeman merkeissä myöhemmin. :)

Olisi hauska tietää, mitä japaninkielisessä esittelytekstissäsi sanotaan. Minä en ainakaan huomannut yhtään kirjoitusvirhettä. ;)

Hreathemus kirjoitti...

Olepa hyvä! Voin luvata, että Japanin kirjallisuus (johon luen mangan) tulee olemaan jatkossa edustettuna entistä useammin. Erityisesti manga, sillä henkilökohtainen missioni sarjakuvien kunnioituksen nostamiseksi on edelleen toimin.. voimas... päällä?

Alla on esittelytekstin romaji-versio (= japaniksi meidän aakkostolla kirjoitettuna):

Watashi wa Ikkerajaruvi Tiina desu. Onna desu. 1985 nen 11 getsu 30 misoka umaremashita. 24 ketati desu. Finrandojin desu. Watashi wa Vaasa de sumimasu. Daigaku no gakusei desu. Watashi no senmon wa gengogaku desu. Eiga tanoshimasu: Ima o seikiru to Amerikan Byutii to Wondee Boui to Sen to Chihiro no kamikakushi. O yojo ai suru [sic].

Sielläpä oli piiloutuneena vielä yksi kirjoitusvirhe... damn it!

Kerron siinä olevani suomalaisnainen nimeltä Tiina Ikkeläjärvi (hieno japaninnos, vai mitä?), että olen syntynyt 30.11.1985 ja olen siis 24-vuotias, ja että opiskelen kielitieteitä Vaasan yliopistossa. Tämän lisäksi pidän elokuvista, joita listaan neljä kappaletta. Lopuksi huomautan vielä rakastavani lukemista.

En alkanut listaamaan kirjoja, sillä niiden selvittäminen ja ylipäänsä valitseminen on ihan vain mahdotonta. Ei ihan Nobel-ainesta kahden viikon kurssin ja kuukauden itseopiskelun jälkeen, mutta ei pahempi ajan huomioon ottaen vaikka itse sanonkin. :)

hdcanis kirjoitti...

Vakuuttavaa (käsialasta en sitten tietenkään tiedä että onko hyvää)

Itse en japania osaa (paitsi muutama sana nyt on puolihuomaamatta tarttunut mukaan) mutta japanilaisesta kirjallisuudesta pidän kyllä, ja mangaakin on tullut luettua kasvavassa määrin.
Nausicaa oli ensimmäinen manga mitä luin joskus ikuisuus sitten kun se ilmestyi ensi kertaa englanniksi, ja onhan se ansaitusti suuri teos. Tosin sen jälkeen kun oli lukenut sarjiksen niin se leffa-Nausicaa oli hienoinen pettymys...komean näköinen mutta juonen torsous vaivasi (ne jotka eivät sarjista ole lukeneet eivät kyllä niin kiinnittäneet asiaan huomiota).

Noista ääniefekteistä, aika moni manga toteuttaa ne nykyään niin että ne ovat alkuperäisessä muodossaan mutta siinä on vieressä pienellä kirjoitettu käännös...kun tapaavat olla tärkeä osa sivusommittelua niin niiden muuttaminen olisikin vaikeaa mutta tuo on kyllä tarpeettoman hankalaa että pitäisi toiselle sivulle mennä katsomaan mikä se ääni on.
Ja yllättävän näppärästi opin lukemaan noita kirjoja oikealta vasemmalle, tuossa on kuulemma yksilöllisiä eroja että miten tuo luonnistuu...

Hreathemus kirjoitti...

Käsialani on varsin kopio-tyylistä, kun etenkään kanjit eivät tule luonnollisesti. Joissain usein käytetyissä merkeissä voi japanin osajaa varmaan nähdä varsinaista yksilöllisyyttä käsialassa.

En ole itse vielä katsonut leffaa, mutta olen kuullut siitä, että mangan syvyys ja monimuotoisuus on kärsinyt juonen yksikertaistamisesta, onhan se kuitenkin K-7 tai vastaava luokitukseltaan.

Mielenkiintoista, en ole aiemmin törmännyt alkuperäisasuun jätettyihin ääniefekteihin. Ehkä se riippuu mangan ikäluokituksesta ja kohdeyleisöstä. Itse luin ensimmäisen mangani olisiko viisi vuotta sitten. Kävi sittemmin ilmi, että koska se on etelä-korealaiskaksikon tekemä oikea termi on manhwa. Vasta Eternal Sabbath oli vasemmalta oikealle luettava ja oli tosiaan yllättävää kuinka helppoa "väärin" päin oli lukea.