Luettu: 29.6.2010
Alkuperäinen nimi: Broderies
Käännös: Anjali Singh
Kirjaston sarjakuvahyllyä selailessa tuli vastaan montakin yllättävää löytöä (en todellakaan odottanut sen valikoiman olevan niin laaja; olen selvästi antanut kirjaston englanninkielisen kirjallisuuden osaston muka puutteiden hiipiä muihinkin odotuksiin... paha minä!). Satrapin non-Persepolis -kirjan oli yksi näistä löydöistä.
Embroideries (suom. Pistoja) on kertomus naisten keskeisestä juttelutuokiosta, jonka aikana Marjanen useat sukulaisnaiset kertovat kokemuksistaan (ja ystäviensä kokemuksista) seksuaalisuudesta, seksistä ja miehistä. Käy ilmi, että iranilaisnaisten seksielämä on varsin odottamatonta.
Kirjaa lukiessa on hyvä pitää mielessä Satrapin tausta: hän on yläluokan kasvatti. Samalla tavalla kun Riadin tytöissä ylemmän luokan liberaalien perheiden naisilla on tiettyjä etuja toisin kuin köyhemmistä ja/tai konservatiivisimmista perheistä tuleville naisille. Näin esimerkiksi kirjan nimen viittaamassa kaksinaismoral.. kröhöm, pelastuksesta. Kyse ei ole nimittäin tekstiilitöistä vaan leikkauksesta, jolla naisesta tehdään aviomiehen kusipäisyyden takia taas biologisesti neitsyitä. Sama kaksinaismoralismi heijastuu jotakuinkin kaikessa. Naisista suurimmalla osalla elämän ainoana tavoitteena on naimisiinmeno huolimatta siitä, että naisilla ei ole juuri mitään oikeuksia avioliitossa tai sen purkamisen päättämisessä. On hyvin surrealistista -ja äärimmäisen kyseenalaista-, että koko kulttuuri painottaa naisen neitsyyttä, miehen ja perheen kunniaa joka siihen on liitetty, avioliittoa mutta samalla antamatta naisille tästä mitään palkintoa. On aivan sama, säilyttääkö neitsyytensä avioliittoon jos mies on vain puhkoo kirsikan ja lähettää seuraavaksi postissa avioeroilmoituksen, jonka jälkeen nainen on "epäpuhdas" sekä biologisesti että sosiaalisesti (niin, kukapa sitä eronnutta, kierrätettyä tavaraa haluaisi... voi ristus!).
Kaiken tämän jälkeenkin naisilla on jollain käsittämättömällä tavalla halu elää. Kukin heistä reagoi asiaan eri tavoin, ja Satrapin teos maalaa kaikista naisista omia yksilöitään. Esimerkiksi Marjin täti edustaa edelläkuvatunlaista feminismiä (lain rajoissa tosin), Marjin isoäiti viimeiseen asti konservatiivia naista (puhuttelee miestään sukunimellä osoittaakseen kunnioitusta ja ilmaistakseen tietävänsä paikkansa miehen alapuolella), yhtä joka ei neljästä lapsesta huolimatta ole koskaan nähnyt penistä (voinemme arvata naisen seksuaalisen tietämyksen tason), puoskareista jotka käyttävät Iranin neitsyys- ja hedelmällisyysobsessioita räikeästi hyväkseen, naisia jotka tekevät kaikkensa (lue: plastiikkakirurgisia leikkauksia) miellyttääkseen miehiä jotka puolestaan eivät tee paskaakaan naisten hyväksi, ja kaikkea siltä väliltä.
Embroideriesissa kirjan sarjakuvanomaisuus ei ole niin vahvasti esillä kuin Persepolis-kirjoissa, vaan paino on selvästi hahmojen puheessa. Se ei tosin häirinnyt, vaan on pikemminkin satunnainen huomio lukemisen ajalta. Itse asiassa kirjan rakenne oli oikein mukava. Se vaatii tietyssä määrin keskittymistä, sillä tarinan kehyskertomuksena on päivällisen jälkeinen jutteluhetki, jossa joku kertoo tarinaa, jossa on sisällä oma tarinansa naisesta joka kertoo vielä yhtä tarinaa... Vaikka Iran - Huntu ja haaste -kirja kuulostaakin mielenkiintoiselta, luulen että Embroideries kuvastaa kuitenkin selittävän perspektiivin puutteesta huolimatta paremmin iranilaisnaisten seksuaalielämän paradoksaalista olemusta.
Embroideries saattaa ilmetä joillekin keveänä välipalana, sillä se on nopealukuinen, mutta sisällöltään se on kevyestä kaukana. Suosittelen Persepoliksen ohella kaikille Lähi-idän naisten asemasta kiinnostuneille.
-----
Embroideries muualla:
The Guardian (englanniksi)
Bookslut-blogi (englanniksi)
More than Words -blogi (englanniksi)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti