Charlaine Harris: Club Dead

Luettu: 18.8.2010

Ja taas lisää Stackhousea, ja taas myöhässä... valitan, mutta se vain on niin koukuttava! Ja sama varoitus pätee kuin aiemmissakin osissa:

HERE BE SPOILERS!

Club Deadissä (ei suomennettu, vielä) Sookie päätyy seikkailemaan Mississippin osavaltion puolelle Jacksonin kaupunkiin. Bill on kadonnut ja Eric värvää Sookien etsimään sydänkäpystään. Mukaansa Sookie saa vastahakoisen hunks-ihmissusi-Alciden, jonka tehtävänä on tutustuttaa Sookie Jacksonin yliluonnollisten yhteisöön paikallisessa keskittymässä, Kuolleiden klubilla. Sookie saa toiminnan ja verenvuodatuksen ohella paljon tietoa rakkaastaan, tietoa joka ei tiedä hyvää.

Hmm. Meinaakohan jatko-osat pysyä Bon Tempsin puolella enää ollenkaan? Onneksi mukana on sentään tutut hahmot, jotka kasvavat entisestään, ja mukaan tulee uusia, mielenkiintoisia hahmoja. Ärsyttää tosin hieman tämä Sookien southern belle -habitus, mutta onneksi sekin saa kolhuja matkan varrella, kenties poisputoamiseen saakka. Mutta... kuten jo alussa sanoin, sarja on koukuttava: heti kun on saanut yhden luettua, tulee haettua hyllystä seuraava. Elämä tulee tielle, kun ei ehdi lukea Sookien edesottamuksia niin nopeasti kuin haluaisi. Onneksi en ole ainut, jolla näitä oireita näkyy tämän kirjasarjan yhteydessä esiintyvän. Plus, you really gotta love Bubba. :)

-----

Club Dead muualla:
Kirjamielellä-blogi
Satun luetut -blogi
Unreality Shout -blogi (englanniksi)

2 kommenttia:

marjis kirjoitti...

Jotenkin tämä kolmoskirja oli mulle vähän turhan väkivaltainen. Ja kun sitä väkivaltaa oli koko ajan, siihen myös turtui. Tuli vähän sellainen fiilis, että jaaha, taas Sookie sai turpiin, mitäs sitten... Tuliko sulle ollenkaan kyllästymistä siihen?

Hreathemus kirjoitti...

No, jonkin verran kyllästyi, juu. Toisaalta tuntuu, että Harris tiedostaa sen itsekin, sillä Sookiehan tekee itselleen jossain vaiheessa uudenvuoden lupauksen olla saamatta turpaansa.

Tällä hetkellä luen kutososaa ja olen tullut siihen tulokseen, että sarja ei realistisuushakuisuudestaan ole kovin vakavasti otettava. Siispä kaikki "joko taas?!" parahdukset menevät aika nopeasti ajatusten kaatopaikalle.