Kirjatoukan unelma ja painajainen

Meillä englanninlaitoksella on Vaasan yliopistossa sellainen lasivitriini, jossa on milloin minkäkinlaisia mininäyttelyitä, muun muassa irkkukirjallisuutta ja näytelmiä. Tänä lukuvuonna kyseisen vitriinin täyttäminen on meidän opiskelijoiden vastuulla. Laitosvastaava heitti juuri meilillä kaikkia pääaineopiskelijoita usuttaen meitä valitsemaan lempikirjamme selityksineen vitriinin täytteeksi.

Niin, tämähän on tietysti miunlaisen lukutoukan unelma ja painajainen. Unelma siksi, että saan ihan luvan kanssa promota mahtavia kirjoja; painajainen siksi, että kirjoista pitäisi valita yksi. Tosin jos osallistuminen on nihkeää, niin saattapi olla että saan vitriiniin useammankin kirjan, mutta lähden olettamuksesta, ettei niin käy. Näin ollen pitäisi valita se yksi ja ainut.

Karsin tuosta sivupalkistakin olevasta listasta ensiksi ne, joita minulla itselläni ei ole kirjahyllyssä. Sitten otin niistä muutaman pois, ja jäljelle jäi kuusi. Nyt en tiedä, mitä tekisin. En osaa nostaa niistä yhtä ainutta muiden yläpuolelle, sillä ne ovat eri genreistä. Lisäksi pidän velvollisuutenani nostaa esille vähemmän tunnettuja kirjoja, niitä joita ei ole suomennettu. Tämän lisäksi pidän velvollisuutenani myös nostaa esiin graduni aihetta, siis sarjakuvia. Ja tämän päälle painolastina on vielä tuntemani velvollisuus ottaa esiin myös ei-kielitieteellistä faktakirjallisuutta, eikä pelkkää kaunokirjallisuutta. Tässä tämänhetkinen top 6:

Jeff Long: The Descent (arvioni täällä)

Kauhun ja scifin välimaastoon sijoittuva tarina siitä, miten maanalaisen luolaston ja sitä asuttavan ihmisen sukulaislajin löytö muuttaa maailmaa. Se on julma, verinen, raaka, kylmä, pelottava ja todentuntuinen. Se on koko ihmisyyden yksi puoli 572 sivussa.

Peter Shaffer: Equus (arvioni täällä)

Näytelmä, joka kertoo psykiatri Martin Dysantin matkasta potilaansa Alan Strangin mieleen. Poika on puhkaissut paikallisen tallin kuuden hevosen silmät ja Dysant päätyy miettimään monia filosofisia kysymyksiä elämästä, pakkomielteistä, intohimosta, normaaliudesta, hulluudesta. Missä määrin yhteiskunnan on oikeutettua normalisoida epänormaaliksi katsomiaan yksilöitä?

Bill Willingham: Fables (arvioni täällä)

Sarjakuva-alan viimeaikainen huomionkohde, jossa Bill Willingham on herättänyt henkiin satujen klassikkohahmot ja tuonut heidät nykyajan New Yorkiin. Siellä muun muassa Lumikki, Iso Paha Susi, Sinbad, kolme pientä porsasta ja Kultakutri ovat paenneet heidän taikamaailmansa vallannutta mystistä Adversarya.

Neil Gaiman: The Sandman

Sarjakuvien, graafisten romaanien ja muiden ehdoton klassikko. Morpheus, The Dream King, on yksi Loppumattomista. Hänet vangitaan siskonsa Kuoleman sijaan ja paettuaan toteaa poissaolonsa muuttaneen maailmaa erittäin paljon. Morpheuksen tulee selvittää nämä solmut ja jatkaa loputonta olemassaoloaan, jossa mukana ovat nykyisyys ja menneisyys, myytti ja todellisuus, hyvä ja paha.

Mary Roach: Stiff (arvioni täällä)

Mielenkiintoisia ja uskomattomia anekdootteja sekä mustaa huumoria leveästi viljelevä tietokirja kuolleista. Mitä tekemistä ihmisruumiilla on autojen kanssa? Mitä ihmisen sielu painaa? Kenellä kirurgianopiskelijat harjoittelevat leikkauksia? Mitä fyysiselle manifestaatiollesi tapahtuu kuoleman jälkeen? Miten ruumiit tekevät armeijan palkkalistoilla?

Sarah Waters: Tipping the Velvet (arvioni täällä)

Erittäin kaunis, viettelevä ja vastustamaton kasvutarina viktoriaanisella aikakaudella elävästä Nancy Kingistä, joka rakastuu ympäri Britanniaa kiertävään drag king -taiteilijaan, Kitty Butleriin. Hänen rakkautensa kuljettaa Nanin Lontooseen, jossa hän kasvaa tytöstä naiseksi tutustuttuaan mitä erilaisimpiin ihmisiin, kun elämä kuljettaa häntä sinne tänne. Who cares about Jane Eyre when you have Nan King?

Kuten te kanssa-OCD:t huomasitte, kirjat ovat nimen perusteella aakkosjärjestyksessä. En siis edelleenkään osaa arvottaa yhtä toista paremmaksi. Jos aivan pakko olisi, listani näyttäisi tältä:

* Stiff
* Equus
* Tipping the Velvet
* The Descent

Edellä olevat ovat kaikki proosaa, joten ne voi laittaa johonkin järjestykseen, mutta mihinkäs väliin Unikuningas ja Lumikki menevät? Ei pysty. Kamalaa!

Mutta ettei aivan minäminäminäksi mene, mitäs kirjoja te kyseiseen vitriiniin laittaisitte? Kielen pitäisi luultavasti olla englanti, mutta koska kyseinen käytäntä risoo mua muutenkin (miettikää, kuinka paljon kirjallisuutta se poislukee!), niin saatte heittää ihan mitä tahansa! Olisiko muuten joitain lastenkirjoja, joita pitäisi huomioida?

-----

EDIT: Lisään Top kuuteen vielä yhden kirjan.

Victoria A. Brownworth (toim.): Bed - New Lesbian Erotica

Erittäin laadukas ja moninainen kokoelma lesboeroticaa, joka huokuu tämän seksuaalisen orientaation monimuotoisuutta: ikä, rotu, vammaisuus, seksuaalisuuden alalajit sekä eri kirjallisuuden genret ovat edustettuina kirjan 27 tarinassa.