George Orwell: Animal Farm

Luettu: 23.9.2010

No one believes more firmly than Comrade Napoleon that all animals are equal. He would be only too happy to let you make your decisions for yourselves. But sometimes you might make the wrong decisions, comrades, and then where should we be? (Squeler, Napoleonin PR-vastaava, s. 37)
Itselleni taannoin asettamassa Klassikkohaasteessa oli mukana myös kirjoja, jotka olen aiemmin lukenut. Kertaus on kuitenkin aina mannaa, etenkin kun kyseessä on Orwell ja Animal Farm.

Animal Farm (suom. Eläinten vallankumous) on suomenkieliseltä nimeltään varsin kaikenkattava. Jossain Englannin periferiassa on kylä, jossa on maatilan, joka kulkee nimellä Manor Farm. Farmin eläimet saavat kylläkseen juopon ja ahneen omistajansa edesottamuksista, joten he valtaavat maatilan itselleen. Farmin ideologiseksi perustaksi tulee edesmenneen ja paljon rakastetun hevosen enneunen sosialistinen paratiisi ja eläimet haaveileivat eläkkeestä, lämmitetyistä pilttuista ja riittävästä ruoasta. Ikävä kyllä kaikki ei mene putkeen. Siat ovat eläimistä älykkäimpiä, joten he ottavat farmin pyörittämisen kontolleen. Alun demokratian yrittely saa pahasti turpaansa, kun vallanhimoinen diktaattorisika Napoleon kouluttaa itselleen salassa oman armeijansa, jolloin voi syrjäyttää muut siat, muun muassa idealistisen demokratiasika Snowballin. Ja koska muut eläimet ovat lyhytmuistisia ja/tai niiden kanootista puuttuu muutama intiaani, Napoleon ottaa ohjat käsiinsä kirjan tunnetun loppuvirkkeensä mukaisin tuloksin.

Luin Animal Farmin ensimmäisen kerran sellaiset neljä, viisi vuotta sitten, silloin suomeksi. Muistan kuinka kirja oli pienestä koostaan huolimatta niin hyvä. Pelkäsin hieman, että uusintalukeminen latistaisi muistoja, mutta eikä mitään! En ihmettele yhtään, miksi kirja on klassikon asemassa. Hmm... kansanedustajilla pitäisi olla paitsi laatutesti, samalla tavalla kuin opettajilla, lääkäreillä, asianajajilla on taustakoulutus. Mitä suurempi valta aiheuttaa vahinkoa, sitä suuremmalla syyllä tietty tietopohja tulisi olla, oli se sitten virallisesta opinahjosta tai ei, kunhan on. Ja mikäpäs sen enempää vahinkoa voi niin laajalti aiheuttaa, kuin kahden sadan apinan lauma? Ehdottaisin kyseisen laatutestin tenttikirjaksi muun muassa Animal Farmia, joka itseoikeutetusti kuuluisi sille listalle. Itse asiassa... kaikkien äänestäjien pitäisi se lukea. Ehkäpä sitten ymmärrettäisiin politiikan seuraamisen tärkeys, poliitikkojen pommittaminen kysymyksillä, avoimuuden vaade, laajan yhteiskunnallisen tiedon tarve. Ehkäpä silloin äänestysprosentti ei olisi kiinni jostain niinkin triviaalista kuin säästä!

Post scriptum: Mielenkiintoinen sivuhuomio kirjan alkupuheesta. Kirjan ranskannoksessa Napoleonin nimi oli vaihdettu Cesariksi ja monissa käännöksissä tekstiä sensuroitu "siistimmäksi". Kuinka säälittäväksi homma voi mennä, jos ei edes hahmon nimeä kestetä?

-----

Animal Farm muualla:
Perkeleen periskooppi -blogi

7 kommenttia:

Jenni kirjoitti...

Samaa mieltä Eläinten vallankumouksesta, vaikuttava ja tärkeä kirja. Luimme sen lukupiirissä muutama kesä sitten ja muistan ajatelleeni, että sen pitäisi olla pakollista luettavaa kaikille poliitikoille... ja muille päättäjille, sen verran havainnollinen ja pelottava teos!

Eläinten vallankumous (olen lukenut vain suomeksi, joten käytän suomenkielistä nimeä) on siitäkin hyvä klassikko, että se sopii varsin monenikäisille. Yhden lukislaisen n. 10-vuotias tytär oli lukenut sen ja halusi jopa tulla lukupiiriin kertomaan havaintojaan. Tietenkin ne olivat ihan erilaisia kuin aikuisilla - ja siksi niin kiinnostavia olivatkin!

Anki kirjoitti...

Itse en ole tätä lukenut (pitäisi varmaan jossain vaiheessa), mutta muistan kyllä elävästi lapsille piirretyn tästä!
Se oli aivan kammottava. Äiti lainasi sen kirjastosta ja videon (siihen aikaan oli kuulkaas videot vielä!:D) kannessa sitä mainostettiin "iloisena tarinana" tai jotain sinnepäin. Se oli kaukana siitä: alussa ihmiset ja eläimet teurastivat toisiaan ja jossain vaiheessa maatilan hevonenkin vietiin teuraaksi. Pelkäsin kauheasti.
Tästä voivat johtua antipatiani kirjan lukemista kohtaan...

Salla kirjoitti...

Hei, mä muistan tuon animaation myös - mutta niin hämärästi että pitäis kaivaa leffa jostain esiin! Kirjan olen lukenut joitakin vuosia sitten ja se oli hyvä. Pitäis lukea uudestaankin!

Hreathemus/NDSL kirjoitti...

Jenni: Mielenkiintoista! Enpä tullutkaan ajatelleeksi, että tätä voisivat lukea muksutkin vaikka se alunperin lastenkirjaksi määriteltiinkin. Aivan varmasti oli kiinnittänyt huomiota eri kohtiin. Olisinpas voinut olla kärpäsenä sen muksun mielessä ipanan aivoituksia kurkkimassa... :)

Anki: Pitäisi varmaan, juu. :) Wikipedia tietää kertoa, että kirjasta on tehty kaksi leffaversiota. Ensimmäinen (jonka katsoit videolta; muistatko C-kasetit?) oli se iloisen lopetuksen versio, jossa Napoleon saa köniin, ja toka mukailee kirjan päätöstä eli paskaa loppua kaikille muille paitsi sioille. Saattavat antipatiat kirjaa kohtaan jatkua, sillä Boxer-hevonen viedään sekin teuraaksi "sairaalaan". Tuli väistämättä mieleen ihmiskauppa, jossa tyttöjä tuodaan maahan seksiorjiksi koulutuksen ja elintason valhein.

Salla: Lue toki uudestaan! En itse asiassa ennen Wikipediaa edes tiennyt, että tästä on leffoja tehty. Pitänee katsoa kirjastosta, olisiko heillä toinen tai molemmat versiot saatavilla. Täytyy nimittäin sivistää niilläkin itseään.

Anki kirjoitti...

No C-kasettien tuloaikana (millon ne edes ilmestyivät? -60-70-luvuilla?) en ollut edes olemassa, mutta totta maar niitä käytettiin vielä minunkin lapsuudessani jonkin aikaa; minulla on vieläkin tallessa kaikki kuuntelukasetit! :D Pidin kyllä videoista ja C-kaseteista enemmän, koska niitä pystyi korjaamaan toisin kuin DVD- j CD-lättyjä... Ja onhan niissä sellaista jännää romantiikkaa, kun ne ovat niin "vanhoja" juttuja!

Hreathemus/NDSL kirjoitti...

Nojaa, korjaamismahdollisuus vs. kestävyys ja tarkkuus. Taidanpa kestää lättyjen korjaamattomuuden. Voi että, mäkin toivoisin että mulla olisi joitain teini-iän C-kasetteja jäljellä! Ei ole kuin ihka ensimmäinen kasetti minkä olen koskaan omin rahoin hankkinut (Alanis Morissette: Jagged Little Pill) ja yksi osittain nauhoitettu ja sekin tämän vuosituhannen puolella.

Mun siskolla taitaa olla säilössä vielä omiaan. Heh, siinä olisikin sille materiaalia jollekin oppitunnille joskus tulevaisuudessa kun kiikuttaa luokan levyraatiin mukuloiden ihmeteltäväksi muinaisen artefaktin, C-kasetin. xD

hdcanis kirjoitti...

Hee, minä luin tämän ensi kertaa muutama kuukausi sitten...varmaan yksi viitatuimmista kirjoista ikinä, eli tarina oli kyllä hyvin tuttu lukuisista toisen käden viitteistä, mutta silti oli jonkinlainen yllätys huomata kuinka hyvä se loppujen lopuksi olikaan.
Ehdottomasti kirja joka ihan oikeasti kaikkien pitäisi lukea.