Jälleen kerran tuli todistettua muiden blogien vaikutus omiin lukuvalintoihini, mikä taatusti jäytää kustantamojen markkinointiosastoja enemmän tai vähemmän. Poimin Fanikirjan... jaa, jostain blogista. Pitkän etsimisen jälkeen se ruoja on edelleen piilossa. Yleensä kirjoitan vinkin muistilapulle, mutta mokoma on hukassa eikä tunnin selailu Suosikkien blogeista tuottanut tulosta. Jos joku tämän lukijoista on kyseisen kirjan lukenut, mutta ei ole Muualla-listassa, ilmoittautuisitko kommenteissa, jos vaikka olisin sen blogistasi poiminut. (Post scriptum neljä kuukautta myöhemmin: löysin Fanikirjan Amman blogista!)
Mutta itse kirjaan. Fanikirja on artikkelikokoelma, jossa kymmenen alan tutkijaa kirjoittavat faniudesta, sen eri ilmeentymismuodoista, sen suhteesta uskontoon ja fanitutkimuksen tulevaisuudesta. Kokoelma on poikkitieteellinen ja käsittää analyyseja muun muassa Ismo Alanko/urheilu/BB/scifi-faneista, faniuden historiasta sekä faniuden organisoitumisesta. Ihan populaaritieteellinen kirja ei ole, vaan akateeminen ote populaarista.
On niin mukava lukea tietokirjallisuutta välillä, kun alkaa tulla fiktioähky. Erityisen tyydyttävä olo tulee siitä, että lukee akateemista kirjallisuutta ihan omaksi ilokseen (varsinkin kun tietää, että jostain löytyy opiskelija jonka on "pakko" lukea kirja jotain tenttiä varten... kiusaa se on pienikin kiusa ja sillee). Viimeinen aste olisi tietysti se, että teos olisi omalta alalta, mutta kaikkea ei voi saada.
Fanikirjan kymmenen artikkelia ovat keskenään kovin erilaisia: toiset ovat mahtavia, toiset ihan OK, ja yksi mokoma oli hieman tervassa kävelemistä. Joissain oli enemmän kirjoitusvirheitä kuin toisissa. Kaikki olivat kuitenkin sisällöltään naulan kantaan. Jään miettimään, millä perustein kyseiset tekstit on kirjaan valittu ja ovatko ne kirjaa kirjoitettuja? Lisäksi artikkelit haastavat tutkimaan omaa käsitystäni siitä, millainen akateemisen artikkelin tulee olla (= objektiivinen, termitäytteinen, ulkopuolisille eli asiaan vihkiytymättömille osin mysteerinen). Esimerkiksi Ismo Alanko -faniutta tutkivan teksti oli tässä suhteessa varsin mieltä avaava kokemus. Big Brother -teksti oli ehkä käytännönläheisin ja vastaa ainakin osittain BB-buumiin, jota en henkilökohtaisesti pysty ymmärtämään. Nyt on ainakin tieteellistä näkökulmaa asiaan sivustaseuraajan roolin sijaan. Scifi-fanina (ei siis kuluttaja muttei kultistikaan) kirjan kolme scifi-tekstiä olivat erittäin mielenkiintoisia.
Ilmeisesti suomalaisen fanitutkimuksen piirit ovat varsin pienet. Fanikirjan julkaisseen sarjan toimitukseen kuuluu kaksi kirjan kirjoittajista, ja kirjoittajat tuppaavat viittaamaan toistuvasti toistensa tutkimuksiin (ei välttämättä kirjassa oleviin, toim. huom!). Henry Jenkins on
selvästikin fanitutkimuksen Yliherra, sen verran monessa artikkelissa miehen nimi mainitaan.Kaiken kaikkiaan kirja tarjoaa aiheesta ei-ammatillisesti kiinnostuneille varsin paljon ja avaa uusia ajatuspuroja arvaamatomiin suuntiin. Vaikkei kaikki tekstit olisikaan ihan hirveän kiinnostavia, ne ovat kuitenkin niin moninaisia, ettei yhden tai kahdenkaan tekstin "tylsyys" häiritse koko kirjan yleistä kiinnostustasoa. Suosittelen myös niille, jotka pitävät akateemista tekstiä synonyyminä boooooooring-mutinalle.
Post scriptum: Tiedoksi niille, jotka miettivät aluksi minun laillani sitä, kuka tuo pälvikaljuinen tyyppi tuossa kannessa on: kansallisrunoilija Runeberg. Juu, kyllä siihen on syynsä, että faniuden nykyilmiöitä käsittelevän kirjan kannessa on Runeberg. :)
AND I AM SO GOING TO NEXT YEAR'S FINNCON IN TURKU!!!
-----
Fanikirja muualla:
Amma lukee aakkoset läpi -blogi
Teemu Tairan blogi (yksi kirjoittajista)
Irma Hirsjärven artikkelin lyhennelmä Skepsis-lehdessä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti