Luettu: 4.5.2011
Viimeisen Pii Marin -dekkarin aika.
Kuudes ja viimeinen PM-dekkari koluaa omakotitalojen ihmeellisessä maailmassa. Henna ja Mikko ovat ostaneet unelmiensa talon kalliilla rahalla. Tai siis unelmatalo se on niin kauan, kunnes lapset alkavat sairastella ja syyksi löytyy talon vakava homeongelma. Talokauppiaalta on kuitenkiin huono krävätä yhtään mitään, sillä tyyppi on kadonnut. Samaan aikaan eräs perheenäiti katoaa samalla paikkakunnalla. Omassa elämässään Piikin saa erään luvun elämästään päätökseen: hänen monen vuoden projektinsa selvittää biologisen isänsä olinpaikka päättyy, kun Pii menee tapaamaan tätä Tansaniaan.
Pii Marin -sarja alkoi niin hienosti silloin aluksi Mustalla. Tummaihoinen toimittajanainen dekkareiden pääosassa, ja useissa osissa vieläpä mukana oli mielenkiintoinen viittaus nykypäivään vaikkapa tositeeveen muodossa. Sitten tietysti rasismi, ja maahanmuutto. Tulipa lähisuhdeväkivaltakin mukaan. Kirja kirjalta sarja kuitenkin lähestyi ihmissuhdedraamaa dekkariuden kustannuksella. Ja nyt, Lopussa, koko dekkarius tuntuu kovin päälleliimatulta ihmissuhdepohdinnalle. Ja siitä syystä kirja on juuri sellainen ihmissuhdesössöinen tapaus, jota en ilman edellisten osien koukuttavuutta olisi tullut koskaan lukeneeksi ihan heti, oli dekkarinnälkä mitä oli.
Ja jos ihan totta puhutaan, talon osto, talon rakennus... voisiko tylsempää aihetta minulle olla? Kenties en ole kirjan aiheen kohderyhmässä, kun en ole taloa aikomassa ostaa, näillä näkymin luultavasti koskaan. Ja hometalon vaikutus taloudellisissa ongelmissa olevalle perheelle, ja Mikon ja Hennan suhteelle... sori, mutta ei.
Ehkäpä tämä antaa jollekin jotakin, mutta rikoksen ratkaisua odottavalle dekkarilukijalle saalis jää kovin laihaksi. Enkä edes tajua, miksi se tyyppi teki lopussa mitä teki. Miksi? Ihan tosi, olisi nyt vain ollut hiljaa.
Äh.
-----
Loppu muualla:
Savon Sanomat
Kirjavinkit.fi
Järjellä ja tunteella -blogi
Susan kirjasto -blogi
Eppu Nuotio Lopusta Aamun kirjassa (YLE)
2 kommenttia:
Eli löytyy joku joka ei pelkästään kehu näitä Nuotion dekkareita.
Mulla on ollut näitä kohtaan joku ennakkoluulo, en ole lukenut yhtäkään. Sitten yhtäkkiä viime aikoina olen kuullut monien näitä suosittelevan, ajattelin korjata tilannetta ja lukea ainakin ekan.
Juu, löytyy. En tiedä, mistä ennakkoluulosi johtuu, mutta noin henkilökohtaiselta kannalta suosittelisin sitä Mustaa. Toiset suosikkini ovat osat 2 ja neljä.
Lähetä kommentti