Juhani Brander: Nekrologeja

Luettu: 31.7.2011

Olemme kategoriassa "Kirjat, jotka löysin kirjastossa hyllyjen välissä seilatessani ja pidin kannesta ja/tai aiheesta, vaikken kirjasta tai kirjailijasta ole aiemmin mitään kuullutkaan".

Nekrologeja kokoelma kuviteltuja kuolinilmoituksia ja nekrologeja jaettuina kohteidensa mukaan erilaisiin kategorioihin, kuten narsisteihin, pakanoihin ja loimaalaisiin. Tekstien kohteet ovat tavallisia suomalaisia ja muistokirjoitusten kirjoittajat eivät perusta nekrologiasäännnöstä, jonka mukaan kohdetta tulisi käsitellä kunnioittavasti. Ja että asiassakin olisi hyvä pysyä.

En oikein tiedä, mitä tästä kirjasta sanoisin. Tyylilaji on minulle melko tuntematon, joten en osaa sanoa siitä edes puoliwattisesti älykästä sanottavaa, enkä voi sanoa lukeneeni kovin montaa muistokirjoitustakaan. Jostain kummasta, mortofobisesta syystä tätä kirjoituslajia -nekrologeja- ei harjoitella edes lukiossa.

Jotkin kohdat saivat minut naurahtamaan, kerran jopa nauramaan ääneen*). Suurimman osan aikaa kuitenkin olin ärsyyntynyt, sillä näiden nekrologien aihepiirinä tuppaa turhan usein olemaan seksi ja kaiken lisäksi vieläpä sillä junttimaisella punaniskatavalla. Vaikka siis haluaisin kirjasta aiheen takia pitää, en pysty siihen ihan täysin. Ehkäpä olen tämän kanssa kategoriassa 'Idiootit'.

* "Gitte Perlenbacher oli julkisuuden henkilö. -- Gitte oli kahdesti kunnallislehdessä, eikä oikein tiennyt miten olla lähikaupassa, kun vanhainkodin rouvat juorusivat aidosta julkimosta. -- Gitte oli lainannut kolme Paulo Coelhoa kunnankirjastosta ja oli niiden myötä täydessä ymmärryksessä ja suuressa valaistumisen tilassa." (s. 15)

-----

Nekrologeja muualla:
Helsingin Sanomat
Turun Sanomat
Satakunnan Kansa
Karjalainen
Kiiltomato
Juuri tällaista -blogi

2 kommenttia:

Ilse kirjoitti...

Kiitos linkityksestä!

Minulla oli vähän sama fiilis, etten oikein tiennyt, mitä tästä voisin sanoa, joten keskityin kirjailijan kuvaan. :)

Ja sama kohta nauratti minuakin. Eipä voisi osuvammin sanoa.

Hreathemus/NDSL kirjoitti...

Olepa hyvä.

Ja mikäs siinä tuollaisen boheemi runoilija -habituksella menevän kuvaan keskittyä. Kerrankin ulkomuoto on sisältöä tärkeämpää miehenkin kohdalla!