Witi Ihimaera: The Whale Rider

Luettu: 17.8.2011

Palasin välistä Kirjallisen maailmanvalloituksen pariin, tällä kertaa Oseanian puolelle.

The Whale Rider (suom. Valasratsastaja) vie lukijan nykypäivän Uuteen-Seelantiin, sen Pohjoissaaren itäosassa sijaitsevaan pieneen maalaiskylään, Whangaraan. Kylää asuttavan heimon taru kertoo Kahutia Te Rangista, Paikeasta, myyttisestä Valasratsastajasta joka osasi puhua valaille ja matkasi näiden mukana meren syvyyksissä, kunnes nousi maihin Whangarassa, rakastui naiseen ja perusti perheen, jonka jälkeläisiä nykyinen heimo on. Heimon johtaja, Koro Apirana, kouluttaa heimon poikia Paikean mukaan opettaen heille maorien kieltä, tapoja, uskontoa. Eniten hän kuitenkin odottaa poikansa tulevan lapsen olevan Paikean todellinen seuraaja ja seuraava Valasratsastaja. Hänen ikäväkseen lapsi onkin tyttö, jolle tämän isoäiti ja Koro Apiranan vaimo antaa pojan nimen, ja vieläpä pyhäinhäväistyksellisesti Paikean nimen. Tuo tyttö, Kahu, rakastaa isoisäänsä, mutta tämä on kiinni vanhoissa, patriarkaalisissa tavoissaan ja miehisessä ylimielisyydessään häneltä jää kokonaan huomaamatta Kahun outo yhteys mereen ja valaisiin. Kun kylän rantaan ajautuu valasparvi, Kahu näkee yhteyden valaiden elämisen ja hänen heimonsa elämisen välillä. Pelastaakseen heimonsa Kahu riskeeraa oman henkensä.

Sangen hieno, pieni kirja. Minulle oli Kirjallisen maailmanvalloituksen alusta asti selvää, että Uuden-Seelannin edustaja tulee olla maori eikä eurooppalaisperäistä valtaväestöä. Tästä syystä tulen lukemaan Alan Duffin Once Were Warriors -kirjankin (maorit nyky-yhteiskunnassa) jossain vaiheessa.

Mutta takaisin Whale Rideriin. Pidin kirjassa eniten siihen, että valailla oli oma kertojan äänensä, ja juuri valaiden kuvaus oli kauneinta kirjassa. Ei perinteistä "meri kimmalsi kuin jalokivet" -kliseitä vaan (ainakin minulle) uusia sanayhdistelmiä:

Antarctica. The Well of the World. Te Wai Ora o te Ao. Above, the frozen continent was swept with an inhuman, raging storm. Below, where the Furies could not reach, the sea was calm and unworldly. The light played gently on the frozen ice layer and bathed the undersea kingdom with an unearthly radiance. The giant roots of the ice extending down from the surface sparkled, glowed, twinkled and flashed prisms of light like strobes in a vast subterranean cathedral. The ice cracked, moaned, shivered and susurrated with rippling glissandi, a giant organ playing a titanic symphony. (s. 77)
Toinen huomionarvoinen osa Whale Rideria on kuvaus maoriuden ja länsimaisen kulttuurin kohtaaminen, välillä toisilleen uutta energiaa antaen, välillä väkivaltaisesti toista alistaen ja tuhoten. Tämä kohtaaminen näkyy yllä olevassa lainauksessakin, josta löytyvät antiikin Kreikan mytologiasta tutut Raivottaret (The Furies). Toisaalta nuo raivottaret voi tulkita osaksi länsimaista kulttuuria, jonka "epäinhimillinen, raivoava myrsky" ei kuitenkaan ulotu valaisiin asti. Tämä jako näkyy myös valaiden rantauduttua, kun jotkut tappavat rantautuneet valaita ja raatelevat näitä hymy huulillaan; toiset yrittävät pelastaa valaita, valella niitä vuorotellen vedellä, yrittäen vetää niitä avomerelle ja vartioimalla rantaa pitämässä toisen ryhmittymän ahneet edustajat loitolla.

Kolmas ilon aihe oli maorikielen käyttö tekstissä. Nyt tekisi kovasti mieli opiskella sitä kieltä edes alkeiden verran.

Haumi e, hui e, taiki e.



-----

The Whale Rider muualla:
Curled up with a Good Book -blogi (englanniksi)
50 Books Project -blogi (englanniksi)
Stella Matutina -blogi (englanniksi)

-----

Kirjallinen maailmanvalloitus: Uusi-Seelanti

2 kommenttia:

Artsi kirjoitti...

Molemmista on muuten elokuvat olemassa: Whale Riderista ja Once Were Warriors..Viimeksi mainittua voisi sanoa (ainakin) elokuvana klassikoksi, todella hyvä.

Hreathemus/NDSL kirjoitti...

Niin, muistelinkin että ainakin tästä kirjasta on leffaversio olemassa. Once Wew Warriors... olen saattanut leffaversiosta joskus kuulla, mutta hyvä että muistutit. Pitää katsoa se, jahka saan kirjan ensin luettua.