Luettu: 6.9.2011
Tuli dekkarin nälkä, ja silloin parasta lääkettä on Val McDermidin Hill/Jordan -sarja (jonka kaksi edellistä on tullut jo luettua).
The Last Temptationissa (suom. Viimeinen kiusaus) Keski-Euroopassa alkaa löytyä kokeellisen psykologian tutkijoita kuolleina varsin omalaatuisella tavalla: hukkuneina vedettömissä tiloissa. Alun perin tämä eri maissa ja maiden eri aluilla toimiva murhaaja jäi poliisin tutkan ulkopuolelle, kunnes saksalainen etsivä ja hollantilainen etsivä jakavat netissä työkokemuksiaan ja tulevat vanhingossa huomanneeksi, että hollantilaismurha kuulostaa sangen tutulta. Paikalle kutsutaan Tony Hill, jonka kollega on murhaajan viimeisin uhri. Hänen avullaan eri maiden byrokratioita venytetään, että tämä Euroopan historian synkimmistä kolkista motivaationsa saava sarjamurhaaja saadaan kiinni.
Toisessa pääjuonessa Carol Jordan päätyy Berliiniin uransa vaarallisimman jutun myötä, undercover-työhön esittämään eurooppalaista, rikollista liikenaista joka nyt vain sattuu näyttämään kovasti kyseisen maanosan pahimman järjestäytyneen rikollisuuden pomon juuri kuolleelta tyttöystävältä. Homma ei lopulta mene niin kuin Strömsössä, kun Hill ja Jordan tekevät yksinkertaisen virheen, joka rikkoo koko illuusion Jordanin valeidentiteetin ympäriltä verisin tuloksin.
Kyllä vain, McDermidin taika on edelleen toiminnassa. Unirytmi saa kenkää, kun en vaan malta pitää kirjasta taukoa. Se kuuluisa "yksi luku enää ja sitten lopetan" sai taas käyttöä. The Last Temptation ei ole yhtä hyvä kuin edelliset kaksi McDermidiä: minulle olisi hyvin riittänyt pelkkä sarjamurhaaja story arc, sillä Carolin undercover-jutun lisääminen juoneen -vaikkakin varsin hatunnoston arvoinen yritys- ei oikein toimi, sillä se on turhan irrallinen Tonyn juttuun. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tämä kirja olisi lukemisen arvoinen, ei ollenkaan. McDermid käyttää tuttua metodiaan paljastaessaan murhaajan lukijoille heti alussa, joten tyypin mielenmaiseman ymmärtäminen ja tämän motivaation käsittäminen on suuressa osassa. Itse asiassa tämä murhaaja on tietyssä mielessä ymmärrettävä ja osin jopa hyväksyttävä.
Toisin kuin Hesarin (ks. alla) arvostelija, en onnekseni ole juurikaan kiinnostunut, onko Hillin ja Jordanin välinen ihmissuhde uskottava vai ei, enkä lukenut kirja suomennosta, joten loppujen lopuksi juoni eteni varsin hyvällä flow'lla. Tästä kirjasta on tehty Hill/Jordan-dekkareiden inspiroimaan "Murha mielessä" -sarjaan oma jaksonsa: siitä on pudotettu tämä undercover osa, joten voin melko varmasti sanoa, että se toimii paremmin. Kirja sarjan seuraava osa, Torment of Others, on jo odottamassa, ja vaikka siihenkin perustuva jakso on tehty, kirjassa se tunnelma ja ahdistus säilyy pidemmän aikaa ja tarjoaa "pahiksen" (olettaen että ratkaisu on sama kuin TV-sarjassa) mielenliikkeisiin paremman ikkunan. Hrr...
-----
The Last Temptation muualla:
Helsingin Sanomat
Xerxes-blogi
I'm so excited... -blogi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti