Musiikkitiistai #25

25 - Kappale joka saa nauramaan

Artisteista vaihtoehtoja oli kaksi: Roy Zimmermann ja Tim Minchin. Mutta jälkimmäinen vain on niin mahtava. Ja kappale: se, jolla on hieno video ja jonka teksti yksi parhaimmista. Eli: Tim Minchin ja yhdeksän minuuttinen beat-runo 'Storm', jonka olen kääntänyt alla suomeksi (paino sisällössä, ei niinkään muodossa).



Pohjois-Lontoossa, kattohuoneistossa
jossa on valkoiset seinät, valkoinen matto, valkoinen kissa,
japanilaisia huoneenjakaimia,
modernia taidetta ja kunnianhimoa.
Isäntä on lääkäri,
fiksu tyyppi jolla on oma vastaanotto,
hänen tyttöystävänsä on näyttelijä
- vanha tuttumme Australiasta-
ja heidän kanssaan on aina mukavaa
joten illalliselle olemme tulleet.

Viides vieras on tuntematon,
isäntäpari on vain heittänyt
meidät yhteen palveluksena,
sillä tämä tyttö on juuri saapunut Australiasta
ja muuttanut Pohjois-Lontooseen
ja on jonkun sisko
tai hänellä on jokin yhteys tänne.

Kun esittelemme toisiamme
hänen kauneutensa iskee minuun.
Hän on eittämättä siro,
tummat silmät ja tumma tukka.
Mutta kun hän istuutuu,
tunnustan, olen hieman varuillani
sillä huomaan keijun siiven pään
tatuoituna sille suositulle alueelle
juuri takapuolen yllä
Ja kun hän sanoo "Olen jousimies",
tunnustan, alan enteillä huonoa
ja niitä alkaa sataa samantien
kun hän sanoo nimekseen Myrsky.

Pulina on aluksi kevyttä ja hauskaa
mutta pian Mysky alkaa:
"Kukaan ei voi tietää mitään.
tieto on vain mielipide",
hän sanoo siemaillessaan Cabernet Sauvignonia
vastauksena
jollekin empiiriselle kommentilleni.

"Ei kovin hyvä alku", ajattelen.
Olemme vasta alkudrinkeissä
ja toisella puolen huonetta
vaimoni suurentaa silmiään
hiljaisesti pyytää minua oleman kiltisti -
Aviovaroitus
joka on paras huomioida,
joten vastustan haluani kysyä Myrskyltä
onko tieto niin harvassa
kun hän päättää aamulla poistuako
asunnostaan etuoven
vai toisen kerroksen ikkunan kautta.

Ruoka on erinomaista ja Myrsky,
joka välttää kaikkea lihaa
istuu iloisena ja syö
kun arvon tohtori, hieman tuiterissa,
johtaa keskustelua kertoen eräästä
lääketieteen historian anekdootista,
kun Myrsky yhtäkkiä keskeyttää:
"Mutta ihmiskeho on mysteeri!
Tiede ei voi selittää
sielun olemusta".

Emäntämme heittää minulle katseen -
hän, kuten vaimoni, tietää mahdollisuudesta
että pidän yhden harvoista mutta hauskoista palopuheistani
mutta ei.
Huuleni ovat sinetöidyt.
Haluan vain nauttia illallisesta.
Ja vaikka Myrsky alkaakin ärsyttää minua
en aio heiluttaa venettämme...
Vaikka tämä alkaakin olla hieman hankalaa,
sillä kuten meteorologinen kaimansakin Myrsky
ei välitä paatistamme:

"Lääkefirmat ovat vihollisia,
ne edistävät lääkeriippuvuutta
luonnollisten parannusten kustannuksella
joita meidän kaikkien kehot tarvitsevat.
Ne ovat moraalittomia ja ahneita.
Miksi ottaa lääkkeitä kun yrtit ovat ratkaisu?
Miksi käyttää kemikaaleja
kun homeopaattiset aineet ovat ratkaisu?
Minusta olisi aika, että me kaikki palaisimme
luonnollisiin lääketieteellisiin vaihtoehtoihin".

Ja vaikka kuinka yritän,
pieni rako ilmestyy
diplomatiaani.
"Määritelmällisesti", aloitan
"vaihtoehtoisen lääketieteen", jatkan
"ei ole joko todistettu toimivan tai on todistettu toimimattomaksi.
Tiedätkö miksi kutsutaan vaihtoehtoista lääketiedettä
jonka on todistettu toimivan?
Lääketieteeksi.

"Et siis usko
mihinkään luonnollisiin parannusaineisiin?"

"Päinvastoin, itse asiassa -
Ennen kuin saavuimme
otin luonnollisen parannusaineen
joka on alkujaan pajupuun kuoresta,
kipulääkkeen joka on lähes sivuvaikutukseton.
Sillä oli outo nimi...
Kulta, mikä se olikaan?
Maspiriini? Baspiriini?
Ai niin, Aspiriini!
Maksoin siitä reilun euron
paikallisessa apteekissa".

Väittelymme keskeytyy hetkeksi
kun isäntäparimme keräävät lautasia,
mutta kun he palaavat jälkiruokineen
Myrsky jatkaa:

"Shakespeare sanoi sen ensin:
On enemmän asioita taivaan ja maan
kuin on uneksinut teidän filosofiaa.
Tiede on vain tapa jolla meidät on opetettu tarkkaamaan todellisuutta.
Se ei selitä rakkautta tahi hengellisyyttä.
Miten tiede selittää selvänäkijät?
Aurat? Kuolemanjälkeisen elämän? Rukouksen voiman?"

Huomaan
että tuijotan,
olen kuin jänis joka on yhtäkkiä ansassa
sisällöttömän paskan sokeuttavissa etuvaloissa.
Ehkä se johtuu Hamletista jota hän juuri lainasi väärin
tai kuudennestä viinilasista jonka juuri join
mutta diplomaattisuuden rakoni sen kuin levenee
enkä voi enää pidättää
itseäni.

"Kuule, Myrsky, en haluaisi pitkästyttää sinua
mutta auroja ei ole olemassa.
Aurojen lukeminen on kuin lukisi ajatuksia
tai teelehtiä tai tähtimerkkejä tai meridiaaneja.
Nämä ihmiset eivät käytä taitja,
he ovat joko valehtelijoita tai psyykisesti sairaita.
Sama koskee niitä, jotka väittävät kuulevansa Jumalan äänen
ja henkiparantajia jotka kuvittelevat että heillä on taikakädet.

Muuten,
miksi kuvittelemme että on OK
että ihmiset esittävät puhuvansa kuolleille?
Eikö se ole, helvetti, täysin kieroutunutta
valehdella jollekin itkevälle naiselle jonka lapsi on juuri kuollut
ja väittää olevansa kosketuksissa toisen puolen kanssa?
Minusta se on perusteellisen sairasta.
Pitääkö meidän tosiaan vielä sanoa
ettei meedioita ole?
Mitä, olemmeko vittu kaksivuotiaita?
Kuvittelemmeko tosiaan että oikeanmuotoisessa lampussa talvehtii henki?
Uskommeko vielä että joulupukki tuo meille lahjoja?
Että Michael Jackson ei käynyt kasvoleikkauksissa?
Olemmeko vielä niin ihmetyksissä taikatempuista
että kuvittelemme kuolleiden
haluavan puhella kusipäille
kuten John Edward?"

Myrsky, kunnioitettavasti, ivastani huolimatta
jatkaa kliseiden ampumista yllättävällä tarkkuudella,
kuin tarkka-ampuja joka käyttää luotien sijaan paskaa.

"Olet niin varma itsestäsi
mutta olet vain ahdasmielinen.
Minusta
uskosi tieteeseen ja todistuksiin
on yhtä sokeaa
kuin
kenen tahansa fundamentalistin usko."

"Hmm, hyvä huomio, annas kun mietin sitä vähän...
Ahaa, minun mokani,
tuo on täyttä hevonpaskaa.
Tiede muuttaa näkemyksiään
sen mukaan mitä havainnoidaan.
Usko on havainnointien kieltämistä
jotta entiset uskomukset voidaan säilyttää.
Jos osoitat minulle että, vaikka, homeopatia toimii,
niin muutan mieleni,
pyörrän ympäri;
olen helvetin nolostunut
mutta juoksen kaduilla huutaen
'Se on ihme! Fysiikan saa heittää roskikseen!
Vedellä on muisti!
Ja vaikka sen muisti tuntuu loputtomalta
sipulimehutipan kohdalla,
se jotenkin unohtaa kaiken ulosteen joka siinä on ollut!'

Näytä minulle että se toimii ja miten se toimii
ja kun olen selvinnyt shokista,
otan harpin ja kaiverran 'Uskomatonta!'
kullini kylkeen."

Nyt kaikki vain tuijottavat,
mutta olen varsin tuiterissa ja olen jo kaivanut itseni näin syvälle,
joten ajattelen että mennään sitten perille asti.

"Elämä on täynnä mysteereitä, kyllä,
mutta vastauksia on silti olemassa.
Niitä ei löydetä
istuskelemalla
ja näyttämällä vakavalta
ja sanomalla 'Eikö elämä olekin mysteeristä?
Istuskellaan täällä ja toivotaan!
Soitetaan perkele Paaville!
Katsotaan kun Oprah
haastattelee Deepak Chopraa!'

Jos haluat katsoa televisiota,
sinun pitäisi katsoa Scooby-Doota.
Se ohjelma oli niin mahtava,
koska joka kerta kun kirkossa oli aave
tai koulussa haamu,
katsottiin naamion taakse ja mitä siellä olikaan?
Saatanan talkkari tai se tyyppi joka piti uimalaa!

Koska kautta historia
jokainen mysteeri
joka on ikinä ratkaistu on paljastunut olevan
ei-taikaa.

Pelottaako sinua ajatus että maailmassa on tietoa?
Pelottaako sinua ajatus, että yksi
iltapäivä helvetin Wikipediassa saattaisi opettaa jotain?
Ja ajatus, ettei mitään yliluonnollista olekaan...
räjäyttääkö se niin hippikaalisi
että mieluummin seisot googlaamisen kyvyttömyytesi sumussa?

Eikö tämä ole tarpeeksi?
Tämä maailma?
Tämä kaunis, monimutkainen,
ihmeellisen ymmärtämätön
luonnollinen maailma?
Kuinka voi olla, ettei se kiinnitä huomiotamme
ja päädymme alentamaan sitä keksimällä
halpoja tarinoita ja hirviöitä?
Jos pidät niin Shakespearesta
Seuratkaa mua, ystävät, ja kuulkaa:
'Täys kulta kullata, valota lilja,
Sirottaa hajuksia orvokkiin.... on ihan helvetin typerää.'
Tai jotain sinne päin.
Entäs Satchmo?
'Nuoren koivun nään kaareutuvan...'
Ja hyvä on, jos haluat
ylistää Krishnaa ja Vishnua
postkolonialistisen alistuvan järjestetyllä tavalla
niin se on okei.
Mutta tästä minä saan stondiksen:
Olen pieni, merkityksetön, tietämätön hiilipala.
Minulla on yksi elämä ja se on lyhyt
ja epätärkeä...
Mutta kiitos viimeaikojen tieteellisestä edistyksestä,
saan elää kaksi kertaa pidempään
kuin isoisoisoisosetäni ja -tätini.
Kaksi kertaa pidempään elää tätä elämääni.
Kaksi kertaa pidempään rakastaa tätä vaimoani.
Kaksi kertaa enemmän vuosia ystäviä ja viiniä,
Kaksi kertaa enemmän illallisia ja mahdollisuuksia mollata
hyvännäköisiä hippejä
joilla on keijuja selässä
ja perhosia rinnuksissa.

Ja jos me haamut loukkaamme
meille anteeks suokaatte:
Todennäköisyys että olisimme kymmenen minuuttia ajassa taaksepäin
on samaa luokkaa kuin se, että olisit muuttanut mieltäsi."