William N. päiväkirja

Luettu: 4.2.2012

Luin Herra Darwinin puutarhurin pari vuosi sitten, ja se oli niin mykistyttävän hyvä että tokihan laitoin heti Blogistanin Finlandian jälkimainingeissa tämän uusimman varaukseen.

William N. päiväkirja on 1800-luvulla oikeasti eläneen suomalaisbotanisti William Nylanderin fiktiivinen päiväkirja. Tuo sosiaalisesti rajoittunut lääkäri ja kasvitieteilijä on päätynyt asumaan Pariisiin ilmaistessaan vastahankansa valtavirran tieteellisiä kehityksiä (ja tieteilijöitä, noita keskinkertaisia pellejä tanssisalongeissa), jossa yrmistelee kaikille ja kaikelle, varsinkin Pasteurin "humpuukille" ja kollegalleen Schwendenerille, joka kehtaa väittää ettei Williamin rakkaat jäkälät ole oma lajinsa. Hän tutkii jäkälänäytteitään ja miettii alituiseen milloin saisi kirjoitetuksi tieteellisen eepoksensa toisen osan. Kun Williamin taloudenhoitaja unohtaa uuden vihkon tämän pöydälle, Nylander päättää alkaa kirjaamaan muistelmiaan varten elämänsä arkea ja muistoja.

Kyllä tämä Herra Darwinin puutarhurin tasoinen kirja on! En ole lukenut Kyrön Mielensäpahoittajaa, mutta se minulle ensimmäisenä Williamin hahmosta tuli mieleen: omassa ylhäisessä yksinäisyydessään muille yrmistelevä, joka kyllä tietää paremmin. Lapsuuden köyhyys (olettaisin) ja sota-aikana lääkärinä oleminen näkyvät, sillä William on niukka jopa siihen pisteeseen, että hän elää nälässä ja sairaudessa. Ja muiden apuahan hän ei tietenkään tarvitse. Hän itse kritisoi marttyyreita jotka toimivat motolla "kärsimys kiillottaa kruunua", mutta tekee sitä huomaamattaan itsekin. Jäkälätutkijana osan homeiseksi venytetystä leivästään William ansaitsee muiden lähettämiä jäkälänäytteitä tutkimalla ja luokittelemalla, mutta naturalistisen tieteentekemisen periaatteet eivät oikein leviä Williamin muuhun ajatteluun, niin jääräpäinen hän on. Epäluuloa hänellä on kaikkea ja kaikkia kohtaan, mutta annas olla kun pitäisi kohdistaa se epäluulo omiin käsityksiinsä.

Minua hän muistuttaa eräästä sukulaisestani, tosin sukulaisuussuhteen puuttuessa pystyn pitämään Williamia itse asiassa aika sympaattisena. Vaikka tiedän Pariisin olleen tuolloin tieteen ja taiteen keskusta, en silti pysty kuvittelemaan tällaista mielensäpahoittajaa Pariisin kaduilla ilman, että tyyppi erottuu joukosta kuin korva kämmenselässä. Hän on niiiin perisuomalainen! Paitsi että on suorapuheinen, sitä ei edelleenkään arvosteta. Perkele.

Toivottavasti kirjaa viedään ulkomaille. Suosittelen!

-----

William N. päiväkirja muualla:
Helsingin Sanomat
Turun Sanomat
Parnasso
Aamulehti
Keskipohjanmaa
INAhdus-blogi
Aamuvirkku yksisarvinen -blogi
Lumiomena-blogi

YLE Radio 1 - Viikon kirja (audio)