Bill Willingham: Fables 12 - The Dark Ages

Luettu: 19.2.2012
Kuvitus: Mark Buckingham, Peter Gross, Andrew Pepoy, Michael Allred, David Hahn

Time is nothing to me. I'm patient to bide here in Castle Dark. Sooner or later I'll have them. I'll have their wonderful, tasty teeth. (Mr. Dark, s. 125)
Sallalla oli helmikuussa taas päällä Fables-maratoni, joka sai omankin päätöksen pitää F-taukoa unohtumaan. Heti piti vain seuraavaan tarttua.

Fables - The Dark Ages kertoo mitä tapahtuu Fabletown-yhteisössä, kun he ovat juuri voittaneet viimeisen sodan Adversarya vastaan. Faabeleiden oikeustajua kiristää suurestikin itse ison A:n, Gepetton, liittäminen osaksi heidän yhteisöään. Tyyppihän allekirjoitti muiden tavismaailmaan saapuneiden faabeleiden tapaan Armahdusdokumentin, joka antaa kaikki henkilön aiemmat pahat teot anteeksi ja sallii heidän aloittaa alusta puhtaalta pohjalta. Samaan aikaan vapautuneen Imperiumin pikku valtakunnat ovat valtatyhjiössä, joka saattaa muun muassa kahden aarteenmetsästäjän varsin huomattavaan kämmiin kun he vapauttavat inhan ja mystisen Mr. Darkin jolla on negatiivinen vaikutus kaukanakin oleviin faabeleihin. Tyypillä on pala hampaankolosta faabeleitamme kohtaan, joten hänen ensimmäinen huomattava tekonsa on räjäyttää Fabletownin keskuskatu palasiksi ja panna zombiorjansa rakentamaan jäänteistä itselleen palatsin. Porukka menee evakkoon Farmille, jossa Boy Bluen sotahaavan vammat tulevat yllätyksenä Rose Redille, jolla puolestaan on oma yllätyksensä Bluella. Tarina päättyy hautajaisiin sekä Mowglin jengin missioon vapauttaa yksi em. pikkuvaltakunnista örkkien vallasta.

Voi että, kun taas tapahtui paljon erilaisia asioita. Minusta mielenkiintoisin oli ehkä tuo uuden pahiksen esittely (hampaat, ewwwww!). Vaikka tyyppi aprikoikin ääneen monesta eri asiasta siellä zombiorjiensa uurastaessa ympärillä, varsin niukasti irtoaa varsinaista faktaa hänen taustoistaan. Se tiedetään, että Gepetto määräsi hänet säilöön salaiseen aarreluolaan kätkettävään arkkuun, mutta esimerkiksi hänen oikea nimensä on edelleen minulle mysteeri. Ehkä kyseessä on taas jokin intertekstuaalinen kytkentä, jota en vain tiedä. Oikeastaan, ehkä on mukavampi kun ei tiedä. Jänskättää!

Nyt minua varmaan pidetään pahana ihmisenä, mutta minua ei kauheasti häirinnyt Boy Bluen kohtalo. En oikein koskaan erityisemmin pitänyt hänestä persoonana; Fabletownin tarkkaviittailijana hän oli OK, mutta muuten hän oli sellainen vähän ärsyttävänkin hyvä partiopoika. Mielenkiintoisempaa on se, mitä Gepetto meinaa seuraavaksi. Ei ole tainnut seppä vielä antanut diktaattorin elkeensä mennä. Pinokkiota käy sääliksi, hän kun on ainut joka Gepetton hyvinvoinnista välittää ja joka tämän hengenkin pelasti käymällä sodan aikana olennaisesta tiedosta kauppaa.

Jatkoa seuraa.

-----

The Dark Ages muualla:
Sallan lukupäiväkirja -blogi
The Guardian (englanniksi)
Tor.com (englanniksi)
Things mean a lot -blogi (englanniksi)

Ei kommentteja: