Kuvitus: Mark Buckingham, Steve Leialoha, David Lapham, Jim Fern, Andrew Pepoy & Craig Hamilton
Muuton aiheuttamaan ahdistukseen auttaa parhaiten ennestään hyväksi eskapismiksi todettu media: tällä kertaa tätä virkaa palvelee Fables, jonka viimeistä omistamaani osaa oli tarkoitus säästää myöhemmäksi. Paino sanalla 'oli'.
Witches on jo sarjan neljästoista osa. Pari osaa aiemmin eräs kalpea ja nenäkäs tyyppi tuhosi Fabletownin ja ajoi porukan farmille maanpakoon. Muutokset aiheuttavat dominoefektillään vielä suurempia muutoksia, ja yhteisön noitien keskuudessa jo jonkin aikaa hiipinyt eripura pääsee lopulta irti: Mr. Darkin voittamiseksi tarvitut noituuden taitajat takkuavat toistensa kanssa ja politikoivat muun yhteisön joukossa toisiaan vastaan kuin amerikkalaiset republikaaniehdokkaat. Niinpä onkin vain sopivaa, että kukin tarinoista kerrotaan kunkin henkilön näkökulmasta. Ensimmäisenä taustojaan selittää Mr. Dark. Tämän jälkeen Woodland-rakennukseen eristyksiin jäänyt Bufkin joutuu toteamaan, että samaisessa rakennuksessa vangittuna ollut Baba Yaga on päässyt irti ja yrittää parhaansa päästä faabeleiden ilmoille. Seuraavana äänen saa yksi sarjan mielenkiintoisimmista hahmoista, eli Frau Totenkinder, jonka eräs 13. kerroksen kollegansa yrittää syrjäyttää noitaosaston pomona. Hän kyllästyy politikointiin, ottaa todellisen muotonsa ja lähtee taikamaailmoihin tutkimaan miten Mr. Darkin saisi pois pelistä. Samaan aikaan Baba Yaga jatkaa pakoyritystään, mutta tulee huomanneeksi että yksi lehtävä apina, irtonainen pää, taikapeili ja lauma peukaloisia (?) muodostaa ryhmän jota ei kannata aliarvioida. Seuraavassa Totenkinderin lähdön aiheuttama valtatyhjiö täyttyy kun Ozma ottaa paikkansa noitien ryhmän johtajana ja ryhtyy saman tien organisoimaan passiivista tiedonkeruuta vihollisesta. Viimeisessä osassa tavisfaabelin elämään kyllästynyt ja erään eläinryhmän murhayrityksen kohteeksi joutunut Gepetto päättää haistattaa General Amnestylle pitkät ja etsii meidän ei-maagisesta maailmasta mahdollisimman vanhan ja taiallisen puun. Hän saapuu Farmille muassaan kaksi puuliittolaisen hänelle annetut driadit "hengenvartijoinaan" ja yrittää tehdä hitlerit, joskaan lahjominen ja pelottelu ei toimi faabeleihin toivotulla tavalla, ja porukkaan saapuu aivan uusi ja sangen sininen keiju. Albumin lopussa kuvataan myös tapaus, joka päätyy koettelemaan kaikkia ja kaikkien oikeustajua Sammakkoprinssimme valtakunnassa, myös prinssiä itse.
Mr. Dark -tarinassa tämä luettelee monia nimiään: "I am the baleful strider in the night. I am the Dullahan, the Krokhan, and the Buse. I am Mörkö, the Dunganga, the Abo ragl ma slokha burned man, and the Lake Man. I am Buback and the Torbalan. I am ever and always all of these things and so many more. I am nothing less than every dark thing in the dread of night." (s. 26-7) Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun sarjassa on tullut suomen kieli vastaan: Gepettohan yksin kutsui Lumikuningatarta lempinimellä Lumi. Mielenkiintoista. Mitenkähän suomi on päätynyt Willinghamin listalle, ja mistä kielistä ja kulttuureista nuo muut nimitykset tulevat?
Koko albumin kaunein jakso oli Totenkinderin muutos: kutimista muuttuu veitset Hunger ja Judgement, lankakorista taikapussi Pathfinder ja lopulta kiikkustuolista piparkakkutalo Capture, kivitorni Refuge, kivi Damnation sekä Regret ja lopulta riipus nimeltä Burden. "So many names. For so terrible an engine." (s. 64-8)
Olen täysin samaa mieltä Sallan kanssa: yksi tämän sarjan parhaista puolista on se, ettei kaikkia isketä pöytään yhdellä kertaa kauhealla kiireellä, vaan Fables-universumista paljastetaan pala kerrallaan ja käsitellään sitä syvällisesti. Siksi nyt eräs pikkutyttönoita saa vihdoin nimen, vaikka onkin ollut mukana taustalla jo pidemmän aikaa. Pitkäjänteisyyttä Willinghamilta. Vähän niinkuin Pottereissakin, mutta vielä enemmän. Ai että, piru kun ei ole vielä viidettätoista osaa varaa hankkia!
-----
Witches muualla:
Sallan lukupäiväkirja -blogi
Travels Through Iest -blogi (englanniksi)
The Culture -blogi (englanniksi)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti