Luettu: 27.4.2012
Yhteiskuntatietoisuuden pönkittämiseksi jo pitkään kirjastossa vahtaamani Into-pamfletti vihdoin kouraan asti.
Muutaman töhryn tähden kuvaa Helsingin Stop töhryille -kampanjan kymmenvuotisen historiaa. Kaivetaan esiin vailinaisin tiedoin tehtyjä kaupunginvaltuuston päätöksiä, pienen ja räikeiden ennakkoluulojen ajamia klikkejä kaupungin byrokratiassa, erittäin kyseenalaisia kilpailutuspäätöksiä, vielä kyseenalaisempaa toimintaa vartiointiliikkeiden työntekijöiden taholta, suoranaisia naamapalmuja aiheuttavia "toimenpiteitä", oikeusvaltion irvikuvaa teinitöhrijöiden tuomioissa, sekä pohdintaa kaupunkitilasta ja sen käytöstä, ja siitä kuka tästä kaikesta hyötyy.
Tätä pamflettia voi perustellustikin syyttää hieman subjektiivisesta aiheen käsittelystä, mutta kokonaisuutena se antaa erittäin hyvän kuvan kaikkien näkemille graffiteille ja politiikasta sen takana. Vaikka kyseessä onkin nimenomaan Helsingissä toiminut kampanja, se soveltuu hyvin myös muualle Suomeen, varsinkin kun saa tietää, että kampanjan porukka on antanut konsultointiapua (eli "välitöntä virka-apua") muille kaupungeille, muun muassa Vaasaan (s. 85), koska me Kehä III:n ulkopuoliset landepaukut emme tajunneet ongelman vakavuutta itse. Samaan aikaan vartiointiliikkeiden pomot hierovat tyytyväisinä käsiään kun liikevaihto sen kuin nousee, kansa alkaa pitämään tietynikäisten mielivaltaisia etsintöjä ja vartijoita katukuvassa normina ja taas ollaan askel lähempänä Orwellin vuotta 1984.
Tekisi kovasti mieli ottaa Vaasan kaupungin rakennusvirastoon yhteyttä ja selvittää, mikä Vaasan tämänhetkinen käytäntö on. Ainakaan yleisemmät graffitipaikat, kuten Matkakeskus, ovat edelleen värikkäitä. Kaupunkitilan käytön oikeutus näkyy hienon ironisesti entisen Matkahuollon rakennuksen graffitissa: Jos raha on vaihtanut kättä, töhrystä tuleekin maagisesti mainos ja siten OK. Ennen pidin kerrostalon seinään vedettyä tagia (lähinnä) miespuolisten ihmisten versiona koirien reviirinmerkinnästä nurkkiin kuseksimalla; nyt pidän niitä edelleen esteettisesti rumina, mutta oikeutettuina joskin väärään paikkaan iskettynä poliittisena kannanottona.
Töhry vai graffiti? Vandalismia vai perusteltua kansalaistottelemattomuutta? Kaupunkikuvan tahallista pilaamista vai kaupungin veroäyrin maksaneiden luvallista, epäkaupallista mainontaa? Koko polemiikki kiteytyy yhteen kysymykseen: kuka omistaa sinun kaupunkisi?
-----
Muutaman töhryn tähden muualla:
Voima
Suomen Kuvalehti
Aamulehti (Kommenttiketjun lukeminen omalla vastuulla)
Huvudstadsbladet (ruotsiksi)
Alaston kriitikko -blogi (Otso Kantokorpi)
Pontus Purokuru
Kyösti Hagert
Töhry-rikollinen esittäytyy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti