Luettu: 18.8.2012
Lisää vaan dekkareita, nyt klassikkoa.
Death on the Nile (suom. Kuolema Niilillä) on järjestyksessään kuudestoista Hercule Poirot -romaani. Tällä kertaa jälleen kerran eläköitynyt Poirot matkaa Egyptiin lipuakseen laivalla Niiliä pitkin. Mukana matkalla ovat myös vastavihityt tavis Simon ja rikas Linnet sekä Linnetin entinen paras ystävä ja Simon entinen kihlattu Jacqueline (elämäntehtävänään tehdä kahden hänet pettäneen ihmisen elämästä helvetin) plus neljätoista muuta henkilöä. Eräs ilta Jacqueline ampuu vahingossa Simonia jalkaan. Seuraavana aamuna Linnet löytyy kuolleena hytistään. Ikävä kyllä Jacqueline on Simonin haavoittamisensa takia ollut unilääkkeiden alaisena hytissään vahdittavana, joten Poirot'n täytyy kesken matkan laivalle tulleen ystävänsä, kenraali Racen, kanssa selvittää, kuka Linnetin murhasi ja miksi. Tutkimusta hankaloittavat myös pari muuta laivalla myöhemmin tapahtuvaa murhaa.
Ei voi mitään, mutta tuo Poirot on vain niin helvetin ärsyttävä! Tyypillä ei ole edes juuri minkäänlaisia tasapainottavia hyveitä sen ikuisen omahyväisyyden ja ainaisen toisten asioihin nenänsä tunkemisen painottamiseksi. Muutkaan hahmot eivät juuri saaneet sympatioitani puolelle Fergusonia lukuunottamatta ja tämäkin vain hänen poliittisten puheidensa takia. Tällöin edes joku puhui asiasta, joka minua kiinnostaa. Koska koko tarina pyörii nimenomaan Simon-Linnet-Jacqueline -kolmiodraaman ympärillä, olen väistämättä jo alkuasetelmista lähtien vieraannuksissa kirjan ytimestä. Ihan oikeasti, käyttää koko aikansa ja rahansa yhden miehen perään juoksemisessa?! No, onneksi tarinan päätös laimentaa kiukkuani tästä asiasta huomattavasti, mutta silti: Jacqueline ansaitsisi parempaa.
Jos Poirot-tympäytyminen ja kolmiodraama jätetään sivuun, kyseessä onkin varsin mielenkiintoinen teos. Okei, Egypti tapahtumien taustana on sinänsä mielenkiintoista, mutta en voi olla kuvittelematta, että tämä sama tapahtumaralli olisi voinut yhtä hyvin tapahtua missä tahansa eristetyssä tilassa, kuten vaikka saarella tai lumen saartamassa rakennuksessa. Koko juoni oli toki hieno enkä osannut arvioida loppuratkaisua etukäteen. Pakko nostaa Dame Agathalle hattua taas kerran monimutkaisen, mutta silti suurin piirtein uskottavan rikoksen kutomisesta. Ei paras Christie, jonka olen lukenut, muttei noin dekkareiden mittapuulla surkeammastakaan päästä.
-----
Death on the Nile muualla:
Sallan lukupäiväkirja -blogi
Nenä kirjassa -blogi
Jokken kirjanurkka -blogi
Lukuisat kissanpäivät -blogi
My favourite things -blogi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti