Stephen King: The Shining

Luettu: 10.8.2012
REDRUM
Ankin kirjablogissa oli alkuvuodesta Stephen Kingistä puhetta. Tästä innostuneena kaivoin kirjahyllyn lähes lattiatasossa pölyä jonkun aikaa keränneeseen King-klassikkoon, Hohtoon. Joten: Heeeere's Johnny!

Suurin osa The Shiningin (suom. Hohto) juonen vähintään Kubrickin hienon leffan takia: Coloradon vuoristossa nököttää hieno vanha hotelli, joka on auki vain kesäkauden. Muun ajan sitä pyörittää yksi ihminen, joka tällä kertaa on Jack Torrance, näytelmäkirjailijan tapainen alkoholisti joka on juuri saanut hienostokoulusta New Yorkin tietämiltä potkut käytyään raivoissaan erään oppilaan kimppuun. Väkivaltaisuus on tietysti osa myös perhe-elämää: taustalla on muun muassa lapsen mukilointia tämän ollessa kolmevuotias. Tällä perhedynamiikalla porukka lähtee siis lumen muusta maailmasta eristämiin maisemiin Overlook-hotelliin. Homma lipsahtaa hyvinkin pian lapasesta, sillä pikku-Danilla on erityinen kyky aistia muiden ajatuksia, nähdä hotellissa kuolleita henkilöitä, kuulla heidän äänensä. Jackille Overlook ei olekaan se inspiraatio, mitä hän kuvitteli sen olevan ja tämä ravistelee Jackin psyykettä. Ensilumen saavuttua tilanne menee entistä pahemmaksi: Jack alkaa kuulla hänkin omiaan, kun hänen omat painajaisensa ja syyllisyytensä ja vihansa tulevat hotellin pimeydessä ja lumen valkeudessa eloon. Kaikki kulminoituu yhteen yöhön, jolloin Jackilla napsahtaa lopullisesti.

Helvetti, tämä oli parempi kuin ajattelinkaan! Minulla oli King-kausi yläasteella ja hieman lukion puolella ja olen varmaan tämän silloin lukenut Cujojen ja Christinojen ohella, mutta silti: damn! Vaikka tiesin tasan tarkkaan, mitä tulee tapahtumaan, King kirjoittaa niin vetävästi, ettei sillä ole enää väliä: paino on siirtynyt juonesta itse henkilöhahmojen kuvaukseen. Eniten tuntemuksia herättää minulle Jack Torrancen hahmo, alkoholisti kun on. On kuitenkin äärimmäisen mielenkiintoista, miten hotelli vaikuttaa näihin kolmeen niin eri tavalla ja miten pikku hiljaa, melkein huomaamatta hotelli muuttuu mustaksi vetäen sen asukkaat mukanaan. Ja miten hienosti King onkin käyttänyt yliluonnollista elementtiä: sitä voi ajatella, että kaikki mitä Danny ja Jack kokevat ovat todellisia tapahtumia, mutta toisaalta hohtoa lukuunottamatta kaiken voi myös lukea osaksi Jackin mielen hajoamista hotellin lämmittimen tapaan. Niin, liikkuivatko nuo eläimet vai ovatko ne vain Jackin alkoholista riippuvaisten, stressaantuneiden, lapsuuden pahojen muistojen ja eristyksen aikaansaannosta?

Juu, kyllä Kingiä ihan syystä kauhun kuninkaaksi kutsutaan, vaikka itse aika nihkeästi yliluonnollisiin selittäviin elementteihin kirjoissa suhtaudunkin. Lisäboostia King saa kauhutunnelmalle siitä, että hän kirjoittaa eri hahmojen näkökulmista. Joten kun viisivuotias Danny saa näkyjä, joissa hurmetta käytetään pikemminkin sisustuselementtinä, siinä on pakko reagoida itsekin. Lapset ja kauhu: se kombo toimii kyllä minulle, varsinkin nyt kun olen niin läheinen kahden nuorimmaisen serkkuni kanssa.

Mutta. Jatkanenpa varmaan Pet Sematarylla. Ja arvostelutekstin kanssa laulamme Ramonen veljesten kanssa siitä, mihin emme ainakaan halua maallisia jäännöksiämme haudattavan.

-----

The Shining muualla:
Bibliofile-blogi
100 kirjaa -blogi

3 kommenttia:

Maija kirjoitti...

Hienoa, että kirja onnistui yllättämään iloisesti :) Minäkin haluaisin lukea tämän uudestaan, ennen jatko-osan ilmestymistä.

Irene K kirjoitti...

Kiva kun pidit! Minulle King on niin rakas, että on aina mukava lukea toisten myönteisiä ajatuksia hänen teoksistaan. Hohto on vielä minulta lukematta; elokuvan olen toki nähnyt. Pikkuhiljaa kirja toisensa jälkeen Kingin tuotantoa käyn läpi... Pet Sematary on tuoreessa muistissa. =D

Hreathemus/NDSL kirjoitti...

Maija: Ai niin, se jatko-osa! En ole kauheasti tykästynyt Kingin viimeisen urakolmanneksen tuotantoon, mutta kenties tämän puskemana pitäisi antaa sille mahdollisuus.

Irene K: Juu, eiköhän suurin osa ole tuon leffan nähnyt, sen verran korkea klassikkostatus sillä on, ettei sitä voi välttää kuin kauhua tosissaan kaukaa kiertävät henkilöt.

Minäkin ajattelin poimia Kingiltä ne teinisuosikit ja sitten yksi jonka olemassaolo oli minulle uusi. Näin nimittäin joskus teininä Langolieerit-leffan ja se jäi minulle jostain syystä muistiin. En tajunnut kuin vasta muutama vuosi sitten Secret Window -leffan ekstroja DVD:ltä katsellessani, että sekä SW että L ovat Kingin käsialaa ja julkaistu samassa teoksessa. Ja tämähän piti pikimmiten sitten hankkia.