Katja Lahti & Satu Rämö: Vuoden mutsi

Luettu: 15.9.2012

Päädyin muutama vuosi sitten jonkun täysin oudon (ja sittemmin jo unohtuneen) linkkiketjun kautta blogiin, jonka pääasiallisena teemana oli äitiys. Tämä blogi oli Project Mama, jonka kirjoitustyyliin tykästyin saman tien. Vaikka itse olenkin -ainakin näillä näkymin hamaan tulevaisuuteen asti- vela eli vapaaehtoisesti lapseton, se ei estä minua kiinnostumasta lastenkasvatuksellisista tarinoista, varsinkin kun minulla on kaksi rakasta alle kouluikäistä serkkua. Em. blogin kirjoittaja on toinen tämän kirjan luojista (täällä se toinen!), joten tokihan tähän piti tarttua.

Vuoden mutsi on kahden "keskinkertaisen" äidin vastaisku median ja kulttuurin maalaamalle, vaaleanpunaiselle hötölle äitiydestä. Kirja koostuu lyhyistä, kiireisen vanhemman aikatauluun sopivista paloista, jotka käsittelevät eri teemoja raskauden ja vauvan ensimmäisen ex-uteroelinvuoden välillä. Molemmat kirjoittajat jakavat ajatuksiaan niin plussatuulista (eli kun testitikku näyttää positiivista), äitiyspakkauksesta, imetyssessioista, parisuhteen ylläpitämisestä kuin itse synnytyksestäkin. Lisäksi tekstien joukkoon on ripoteltu käytännön vinkkejä muun muassa auttavista tahoista, synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, siitä mitä tarvikkeita ihan oikeasti tarvitsee ja mitä kropan muutosten sivuilmiöiden lievittämiseksi voi tehdä. Lopussa vielä mutsitesti, jonka voi tehdä myös kirjan nettiulottuvuudessa.

No juu, nyt tuli kyllä aivan uusia näkökulmia ihmisten lisääntymiseen ja äitiyteen. Velana olen miettinyt korkeintaan sijaissynnyttäjäksi ryhtymistä (missä tilanteessa luen tämän kokonaan uusiksi), joskin aihe on monimutkainen. Ensinnäkin se on tämänhetkisessä laissa kielletty, joskin minusta sen ei sitä tulisi olla. Toisekseen ongelmana on oma genetiikkani, mikä on osittainen syy omaan velauteeni: ei ihan heti tee mieli antaa uudelle ihmiselle tällaisia retuisia kortteja elämään. Veikkaan kohdunvuokrauksen perimmäiseksi ongelmaksi kuitenkin yhteiskunnallisia asenteita: kulttuurimme on tehnyt äitiydestä jonkinlaisen naiseuden kulmakiven, ylimmäisen ilon joka saa kaikki naiset hehkumaan onnesta. Vasta jokin aika sitten on uskallettu alkaa puhua siitä faktasta, että ihan perusraskauskin on haasteellista (on tuhat asiaa mitkä voivat mennä vakavastikin vikaan: veriryhmät, istukan paikka, sairaudet, hoitohenkilökunnan oma taitotaso...) riskiraskauksista puhumattakaan. Saisi biologian kirjoja päivittää aivan saatanasti!

Sitten on tietysti se, että yhteiskuntamme suosii tietynlaista äitimallia ja sen lisäksi on joidenkin naisten oletus siitä, että heidän tapansa olla äiti on Se Ainoa Oikea - kuten Mama itsekin on blogissaan huomannut. Näin ulkopuolisen silmissä eräiden reaktiot muistuttavat kovasti fundamentalistiuskovien reaktioita. Lahti ja Rämö eivät tähän kastiin kuulu, vaan kertovat "vain" omat -Lahti kahden, Rämön yhden muksun antamat- kokemuksensa lasten saannista ja kasvattamisesta. He tekevät sen humoristisesti ja antavat ruusunpunaiselle äitimyytille paljon kaivatun annoksen realismia. Aivan alkaa vituttaa, kun miettii sitä propagandan määrää mitä meille äitiydestä ja muusta syötetään! Onneksi on tämä kirja. Kirjan tarpeen huomaa muuten myös sen kunnosta: kirjastosta lainaamani kappale oli useassa osassa sillä varsinkin kirjan alun sivuja oli irronnut ryhmissä. En tiedä, ehkä tämä alun logiikkapalapeli on tarkoitus herätellä univajeen sumussa olevia aivoja kykenemään tulevaan lukutapahtumaan. :)

Sana vielä kirjan grafiikasta. En tiedä, kuka kirjan designista on vastannut, mutta hänelle hatunnosto ja high five, sen verran hienoa jälkeä. Kirjan visuaalinen toteutus on minimalistinen, mutta niin pirun hieno. Kannen maatuskateemaa jatketaan kansien sisällä niin eri teemojen kuvituksessa kuin kirjoittajan nimeämisessäkin. Nimen vieressä on myös kuvake, joka kertoo mihin osaan raskaustesti-ekat synttärit -jatkumoa kyseinen teksti kuuluu ja miten vakavasti sen sopii ottaa.

Kaiken kaikkiaan ehdottomasti lukemisen arvoinen ihan kaikille lasten tai pienten lasten vanhempien kanssa tekemisissä oleville (varsinkin kaiken maailman ninamikkosille). Itse parhaimpina teksteinä pidin Satun synnytyssähköpostia ("Sori, en nyt ehdi tehdä tätä projektia, kun pitää mennä sairaalaan synnyttämään. Katsotaan parin viikon päästä uudestaan."), imetyssessioiden TV-suositukset sekä teksti otsikolla "Äiti, luontainen johtaja". Lahti ja Rämö ovat kirjoittamassa Vuoden mutsille jatkoa; en tiedä koska sen on tarkoitus valmistua, mutta sen kyllä aion ehdottomasti lukea.

-----

Vuoden mutsi muualla:
INAhdus-blogi
Kuka siellä? -blogi
Järjellä ja tunteella -blogi
Rakkaudesta kirjoihin -blogi
Amman lukuhetki -blogi