Kuvitus: Quentin Blake
It was pleasant to take a hot drink up to her room and have it beside her as she sat in her silent room reading in the empty house in the afternoons. The books transported her into new worlds and introduced to amazing people who lived exciting lives. She went on the olden-day sailing ships with Joseph Conrad. She went to Africa with Ernest Hemingway and to India with Rudyard Kipling. She travelled all over the world while sitting in her little room in an English village. (s. 19)
Roald Dahlia on ollut tarkoitus lukea jo pidemmän aikaa, mutta vasta nyt sain aikaiseksi tarttua hänen teoksiinsa. Valitsin nimenomaan kirjallisuusteemaisen Matildan, muun muassa sen sympaattisen kannen ja söpön nimen takia.
Matildan (suom. Matilda) päähenkilö on samanniminen, 7-vuotias brittiläistyttö, nelihenkisen perheen nuorimmainen ja perheensä aliarvostama lapsinero. Jo kouluun mennessä hän on lukenut suuria kirjallisuuden klassikoita (vastapainona surkealle perhe-elämälleen) ja hän on kaikin puolin ikäisiään fiksumpi vaikka lapsi onkin. Koulun aloitettaessaan hänen luokkansa opettaja neiti Honey on Matildan elämässä ensimmäinen aikuinen, joka tajuaa Matildan erikoislaatuisuuden mutta ikävä kyllä Honeyn suunnitelmat Matildan siirtämisestä älyään vastaavalle luokalle pari vuotta vanhempien oppilaiden joukkoon jää tyrannimaisen rehtorin, neiti Trunchbullin, jalkoihin. Niin kuin moni muukin asia, Trunchbull kun nauttii suuresti oppilaidensa (opettajien ja vanhempien) pahoinpitelystä ja yleisestä nöyryyttämisestä. Perheensä ja Trunchbullin höykkyytys saa kuitenkin Matildassa heräämään aivan uuden kyvyn, jolle löytyykin nopeasti käyttöä hänelle rakkaan neiti Honeyn auttamiseksi.
Vau, miten olenkaan onnistunut olemaan lukematta tätä aiemmin! Niin kauniisti Dahl kirjoittaa, huumorintaju on vinksahtanutta ja lisäksi kirjallisuuden- ja oppimisenrakkaus tulevat tekstistä elävästi lukijan hengitettäväksi. Ja mitä tulee Matildan lukulistoihin, niin huhhuh; paljon on luettavaa vielä minulla, melkein kolmekymppisellä. Koko viidentoista kirjan listasta (s. 15-16) olen tähän mennessä lukenut vain kolme (3!), joten loput tulee lisätä TBR-listalle pikimmiten:
* C. Dickens: Great Expectations
* C. Dickens: Nicholas Nickleby
* C. Dickens: Oliver Twist
* J. Austen: Pride and Prejudice
* T. Hardy: Tess of the D'Urbervilles
* M. Webb: Gone to Earth
* R. Kipling: Kim
* H.G. Wells: Invisible Man
* W. Faulkner: The Sound and the Fury
* J. Steinbeck: The Grapes of Wrath
* J. B. Priestley: Good Companion
* G. Greene: Brighton Rock
Itselleni kirjassa nousee yksi suuri yhteiskunnallinen teema esiin. Sitä demonstroivat erinomaisen kiitettävästi Matildan perhe, joille kirjojen lukeminen on täysin käsittämätöntä ajantuhlausta kun tarjolla on kerran televisio. Kun ottaa huomioon vielä tämänpäivän tv-tarjonnan aivottomine tositeeveineen, valmiiksi pureskellut tv-sarjat, kaoottiset ja selkärangattomat A-illat sekä manipuloinnin mestaruuden moninkertaiset voittajat eli uutiset*), niin tällainen asenne on aika raskasta realismia. Ei sillä, ettei nykyajan helpon tiedonjaon aikana ole runsaasti paskaa kirjallisuutta (eli Twilight, Harlekiinit ja pseudotiede, noin muutaman esimerkin antaakseni), mutta ainakin se on hieman vähemmän passiivisempaa kuin TV noin yleensä. Nyt ennen kuin joku huomauttaa, että on televisiossa haasteellistakin katsottavaa, mutta sen löytäminen kaiken tuon muun huudon alta on vähintäänkin haasteellista. Asiaa ei auta yhtään kanavien määrän kasvaminen ja niiden tarjonnan päättäminen.. niin, millä perustein? Miksi meillä on teiniäideistä kertova tositeeveesarja, muttei 'Mock the Week'? Miksi 'Jutta ja puolen vuoden superdieetit, muttei '8 Out of 10 cats'? Miksi tuhat erilaista sisustus-, matkustus- ja ulkonäköohjelmaa, muttei 'QI'? Saa kertoa, jos tietää.
En tiedä olenko aiemmin maininnut, mutta kerään lukiessani listaa kirjoista, jotka haluan jakaa erityisesti nuorimpien (eli nyt vajaat 6- ja 3-vuotiaiden) serkkujeni kanssa. Matilda on ehdottomasti lisättävä siihen listaan! Suosittelen tätä myös ihan kaikille ikäluokasta riippumatta. Alla vielä Tim Minchinin säveltämää musiikkia ('When I Grow Up')tästä kirjasta pari vuotta sitten tehtyyn musikaaliin:
*) Minusta Newswipe, teknisesti ottaen komediaohjelma, tulisi olla pakollinen osa mediakasvatusta ihan kaikille. Sen analyysin osuvuus on sitä luokkaa, että katsoin oppineeni maailman menosta ja mediasta enemmän muutamassa jaksossa kuin koko aiemman koulutukseni (peruskoulu, lukio, yliopisto) aikana. Aika helvetin surullista kun sitä ajattelee.
-----
Matilda muualla:
Keskisuomalainen
Le Masque Rouge -blogi
4 kommenttia:
Matilda on mahtava! :)
Dahlin huumorintaju on kerrassaan mainio ja Quentin Blaken kuvitus sopii mainiosti Dahlin tarinoihin.
En tiennytkään, että Matildasta on tehty musikaali! Odotan hiljaista hetkeä ja käyn sitten kuuntelemassa tuon biisin. :)
Jeah, Matilda on loistava kirja.
Dahlilta olen lukenut niitä aikuisten novelleja jotka ovat myös viehättävän nyrjähtäneitä (suomeksi löytyy ainakin apri kokoelmaa, englanniksi sitten useampi), pari muuta lastenkirjaansa olen myös lukenut ja ihan mainioita mutteivät ihan Matildan tasoisia.
Maija: Toivottavasti nautit tuosta musiikista. Minusta Minchin on onnistunut tuomaan lasten ajatuksia aikuisuudesta hienosti esiin. Ja kyllä, nimenomaan tuo Dahlin musta huumori iski minuun eniten. Harmittaa, etten osaa oikein sanoa kuvituksesta mitään, kun ei ole mitään tietoa siitä aiheesta. Onkohan lastenkirjojen kuvittamisesta tehty kirja?
hdcanis: Itse olen lukenut joskus yliopistoaikojen alussa eräällä kurssilla yhden näistä "aikuisista" novelleista, taisi olla nimeltään 'The Landlady'. Kuvittelin olevani niin fiksu, kun tiesin sen mantelinhajun viittauksen, mutta perhana kun joku toinen tiesi myös! Pitää ottaa lukulistalle myös noita novellikokoelmia, epäilemättä sen arvoisia.
Sinulle on haaste blogissani. (:
Lähetä kommentti