Alkuperäinen nimi: The Uncommon Reader
Käännös: Heikki Salojärvi
Vaihteeksi luin jotain, joka vain tarttui mukaan kirjastosta aivan muuta sieltä hakiessani.
Epätavallinen lukija on hauska, pikku kirja lukemisesta ja kirjallisuudesta Elisabeth II:n hovissa. Kuningatar päätyy eräänä päivänä ulos palatsistaan meluavien koirien takia ja törmää ihmetyksekseen hovin keittiön edessä kirjastoauton. Kuningatar päättää käväistä alamaistensa joukossa ja lainaa kohteliaisuudesta yhden kirjan. Kirja vaihtuu toiseksi ja taas toiseksi ja taas toiseksi... kunnes kuningatar ylentää kirjastoautossa samaan aikaan asioineen keittiön apupojan henkilökohtaiseksi kirjallisuusassistentiksi. Hovi ei katso kuningataren kirjallisuusharrastusta hyvällä, sillä se haittaa rojaalisten töiden tekoa, paitsi silloin kun kuningattarella on edustustehtäviensä ohessa mahdollisuus tavata lukemiaan kirjailijoita. Mikään ei kuitenkaan valmista hovin jäseniä kuningataren kirjallisuusinnostuksen huipentumaan.
Ilmeisesti Epätavallinen lukija on tarkoitettu satiiriksi, mutta se meni Candiden tavoin yli hilseen, oletettavasti -Candiden tavoin- vajaiden taustatietojen takia. Kirjallisuuden ja lukemisen viehätys iski kuitenkin maaliin.
Lukemisen viehätys, hän ajatteli, kätkeytyi sen puolueettomuuteen: kirjallisuudessa oli jotain ylevää. Kirjat eivät piitanneet siitä, kuka niitä luki vai lukiko kukaan. Kaikki lukijat olivat tasavertaisia, hän itse muiden mukana. Kirjallisuus oli hänestä kansainyhteisö, kirjaimet tasavalta.
Ehdottomasti lukemista rakastaville lukemisen arvoinen; ei sitä ainakaan pituuden takia voi jättää lukematta.
-----
Epätavallinen lukija muualla:
Helsingin Sanomat
Jäljen ääni -blogi
