Luettu: 11.6.2009
Kun luin Koston jokin aika sitten, olin niin ylpeä itsestäni: olen suomalaisen nykydekkarin genressä ajan tasalla! Sitten siskoni ilmoitti, että oikeastaan Nuotiolta on ilmestynyt Kostolle jo kaksi jatko-osaa. Ylpeyden nieleminen otti sen verran koville, että piti kaivaa ne kaksi uusinta Marin-dekkaria sen palauttamiseksi; on se nyt hitto, jos siskoni tietää kirjallisuudesta enemmän kuin minä.
Kostossa Pii Marinin elämä heittää edelleen häränpyllyä. Tällä kertaa syypäänä on huumepöllyssä todistamaansa tappoa pakeneva pikkuveli, joka onnistuu saamaan itsensä murhaepäillyksi. Samaan aikaan Suomea kuohuttaa keskiluokkaisen lähiön pihalta kidnapatun vauvan katoaminen.
Edellisten tapaan Nuotio ei pyri pitämään yllä mitään suurta räjähtävää loppupaljastusta, vaan kertoo rikollisen mielenliikkeistä kirjan alusta lähtien. Tästä ratkaisusta suuri plussa, sillä tuo teknikka tuppaa usein lässähtämään oikein kunnolla. Itse asiassa juoni oli todella mielenkiintoinen ja pyrkii vastaamaan kysymykseen joka on pitkään mietityttänyt: miksi joku varastaa vauvan? Siinä sivussa Nuotio käsittelee myös muita, ajankohtaisiakin, aiheita ja heivaa YLEn niskaan kunnolla kritiikkiä (Hesarin mukaan ajankohtaista se oli kirjoittamisen aikaan... mutta mitä tapahtui YLEssä talvella 2008?). Ihan menevää tekstiä; en ole valmis allekirjoittamaan sekametelisoppasyytöksiä Savon Sanomien/Keskisuomalaisen -jutun kirjoittajalta.
-----
Maksu muualla:
Helsingin Sanomat
Savon Sanomat
Kouvolan Dekkaripäivät
Mainoskatko-blogi
