Luettu: 15.5.2009
Kuten tuossa joku aika sitten uhkailin, palasin Leena Lehtolaisen Maria Kallio -sarjaan. Koska kirjastossa on näemmä muitakin Kallion alkuaikojen edesottamuksista lukevia, en edelleenkään päässyt Ensimmäiseen murhaan kiinni ja aiempiin osiin tapahtuvat viittaukset menivät edelleen ohi.
Tuulen puolella kuvaa Maria Kallion sekaantumista tuttavaperheen omistamalla saarella tapahtuneen kuolemantapauksen tutkintaan. Merivaara Oy:n toimitusjohtaja löytyy eräänä aamuna saaren rannasta, jonne ainut kulkureitti on jyrkän kallion seinämä, painovoiman avustuksella. Kallio ryhtyy selvittämään onko saarella kuoleman aikaan oleilleet perheen jäsenet -vaimo, velipuoli, tytär, tyttären vanhempi miesystävä, tai poika- tekemisissä kuoleman kanssa, vai löytyykö surmaajan henkilöllisyys Merivaara Oy:n hämäristä liiketoimista.
Lehtolainen sekoittaa unirytmini oikein kunnolla. Huolella vaalittu päivärytmi saa kyytiä, kun Maria Kallioita lukiessa pitää lukea aina se kuuluisa yksi sivu vain lisää. Lopputuloksena on se, että kirjan viimeinen luku saadaan päätökseen, kun ikkunan alta kuuluu muun maailman heräily ja kännykän herätys alkaa piipata. Juoni on edelleen toimiva, kirjoitustapa vetää huomaamatta mukaansa ja Tuulen puolella tulee luetuksi yhdeltä istumalta. Jokin tässä vetää puoleensa, mutten edelleenkään osaa tuntemuksen alkulähdettä tarkentaa. Maria Kallio -kimara jatkuu, ensi kerralla mahdollisesti jopa sarjan ensimmäisillä osilla.
