Ehkä riivaajia ei ollut. Oli vain ihmisiä, jotka menivät helposti rikki. -- Ihmisiä, jotka loivat kuvitelmia, kun maailma uhkasi murskata.
Itsevalaisevien kohtaaminen on jälleen unohtunut. Kenties kiittäminen on jonkun lukublogia, kenties päädyin jotain kautta Hautalan omaan blogiin.... joka tapauksessa päädyin listaamaan Itsevalaisevat lukulistalle ja pari kuukautta sen jälkeen satuin törmäämään siihen kirjaston nk. tyrkkyhyllyllä. Ehkäpä tämä oli osin Haitekstinkin syytä; kalateema muistutti toisesta kalateemaisesta kirjasta.
Itsevalaisevissa päähenkilö Elias on keski-ikäinen mies, joka juuri viidennen rakastajansa jätettyään palaa kotiin ja on risteyksessä näkevinään 15-vuotiaan tyttärensä sateessa vanhemman miehen kanssa. Parissa päivässä selviää, että Elias näki tyttärensä: Iiristä ei ole nähty sen jälkeen, ja isän vastaajassa on pelottavan morbidi viesti. Samalla Eliaksen rakastajan, psykologi Maarian, luona alkaa käydä sisään sulkeutunut ja äärimmäisen aggressiivinen teinipoika Maunu, josta pala palalta alkaa muodostua kuvio: kaupungissa on vallalla outo kristillinen nuorten kalakultti, johtajanaan mysteerinen Opettaja. Eliaksen etsiessä kulttiin sotkeutunutta tytärtään, Maaria saa tietää kultista huomattavasti enemmän kuin olisi halunnut.
On todella outoa lukea kirjaa, joka sijoittuu tuttuun kaupunkiin. Itsevalaisevissa ei kertaakaan sanota sen sijoittuvan nimenomaan Vaasaan, mutta Vaasassa asuneena sitä alkoi pikkuhiljaa tunnistaa tiettyjä maamerkkejä tarinan edetessä. Itse tarina on jostain syystä täysin karmiva. Ehkäpä tuttu miljöö ja hienosti rakennetut hahmot tuovat aiheen -lapsen katoamisen, kulttien vaikutuksen- iholle, aivan kiinni itseen. Lisäksi kirjoitustapa, takaumat varsinaisen tarinan lomassa, toimivat erinomaisesti, valottavat Iiriksen ja Maunun potilaan osuutta kulttiin ja sen ilmentymisen hänen elämässään. Kaikkein karmivin kohtaus oli ehdottomasti Maunun kuumeisin silmin kuvattu kohtaus Iiriksen ja rippileirin papin välillä; pidän suunnattomasti tekniikasta, jossa tapahtumia ei ole pureskeltu valmiiksi, vaan lukijan mielikuvitukselle jätetään tilaa.
Jään odottamaan mielenkiinnolla Hautalan seuraavaa romaania, Käärinliinat, joka julkaistaan myöhemmin tänä vuonna.
-----
Itsevalaisevat muualla:
Kiiltomato
Savon Sanomat
Helsingin Sanomat
