Luettu: 19.9.2009
Hautalan edellinen, Itsevalaisevat, oli niin vaikuttava lukukokemus, että pitihän Käärinliinatkin lukea.
7.5.1995: 70-vuotias Olavi Finne tappaa veljenpoikansa lapsen ja istuu katsomaan Suomen jääkiekon maailmanmestaruusvoittoa.
Joskus 2000-luvulla: kolmekymppinen Mikael Siinto määrätään Olavin Finnen omahoitajaksi psykiatrisessa sairaalassa. Pikkuhiljaa Mikael alkaa kuunnella Finnen omituisia tarinoita tarkemmin.
Käärinliinat on ihan mielenkiintoinen tuttavuus. Se on nopealukuinen ja hyvin kirjoitettu - pintapuolisesti simppeleitä virkkeitä, jotka semanttisesti ovat syviä ja monimutkaisia. Ainut heikkous lienee se, että Olavi Finnen menneisyyteen on omat, erilliset luvut joissa käytetään preesensiä. Jotenkin nämä luvut hyppivät silmille kokonaisuuden kannalta, sillä kaikkia muita lukuja yhdistää Mikael ja/tai mielisairaalamiljöö. Ehkä nämä olisi kuitenkin voinut kirjoittaa flashback-muotoon, siis upottaa osaksi Finnen lepositeissä makoilua pluskvamperfektiä käyttäen. Tätä lukuunottamatta Käärinliinat (nimen taustat olisi mielenkiintoista tietää) toimi juonellisesti ihan hyvin. Loppuratkaisua osasin kyllä aavistella jo puolivälissä kirjaa, mutta sen volyymia en. Kyllä tämän ihan mielellään luki (kun se tuttu paikkakuntakin siellä edelleen välähtelee). Suosittelen.
-----
Käärinliinat muualla:
Karjalainen
Pohjalainen
Usvan toimittajan blogi
Hautala ja Käärinliinat Aamun kirjassa (video katsottavissa marraskuun loppuun asti)
Ilkan haastattelu
