Luettu: 1.10.2009
Alkuperäinen nimi: Why Kids Kill - Inside the Minds of School Shooters
Käännös: Mika Tiirinen
Koska tärkeästä aiheesta kirjoitettu kirja Koulumurhat (Jussi Särkelä) oli niin surkeasti kirjoitettu ja vielä surkeammin argumentoitu, päädyin etsimään paremmin kirjoitettuja teoksia samasta aiheesta.
Kouluampujat - Miksi nuori tappaa? on yhdysvaltalainen psykologian tohtori Peter Langmanin tuotos pitkään kestäneestä kouluampujien tutkimuksesta ja omista empiirisistä kokemuksista potentiaalisten kouluampujien parissa. Langman kuvaa millä pohjalla ja miten tarkasti erilaisia kouluampujia voi ylipäänsä tarkastella (etenkin jos tekijä on tehnyt päätteksi itsemurhan). Hän on ottanut tarkemman tutkimuksen alle kymmenen kouluampujaa ja jakanut heidät kolmeen ryhmään heidän psykologisen profiilinsa mukaan: psykopaattiset, psykoottiset ja traumatisoituneet ampujat. Langman käy kunkin ryhmän psykologisen kehyksen tarkasti läpi ja kuvaa sitten, miten kukin ampuja sopii tähän kehykseen. Langman tarkastelee luomansa typologiaa vasten myös vastaanotollaan tapaamaansa viitta potentiaalista joukkomurhaajaa ja antaa lopuksi ohjeita koulusurmien ja nuorten väkivaltaisuuden vähentämiseksi.
Voin sanoa, että nyt joku on todellakin kirjoittanut aiheesta lukemisen arvoisen kirjan. Vaikka USAn ja Suomen kulttuureissa huomattavia erojakin on, eivät ne niin isoja ole etteivätkö Langmanin pohdinnat sovellu myös Suomen oloihin. Käyttipä Langman Auvista esimerkkinäkin lopun yhteenveto-osiossa. Toisin kuin Särkelä, Langman lähestyy aihetta syvällisellä tuntemuksella (hän on tainnut ihan oikeasti lukea ne Columbinen 20 000 -sivuisen dokumenttipinkan). Hän käsittelee aiheensa loogisesti ja perustelee pohdintansa kunnolla, ja tekee niiden perusteella johtopäätökset. Erityisesti plussaa tulee Langmanin kyvystä itsekritiikkiin ja kykyyn tunnustaa harmaiden alueiden olemassaolo. Kaiken tämän lisäksi hän kirjoittaa ymmärrettävästi, kiinnostavasti ja vetää tekstin kokoon yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Mukana on jossain määrin toistoa, mutta se johtunee kirjan akateemisen tekstin rakenteesta. Käännöksessä on ajoittain tehty mielenkiintoisia ratkaisuja domestikaation ja forenisaation välillä; toisaalta puhutaan 'ylioppilasjuhlien kuningattaresta' (vrt. prom queen) ja lukiosta ('high school'), toisaalta joitain kulttuurisia osia ei ole selitetty tarkemmin (allekirjoittaneen piti tarkistaa mikä/kuka on Unabomber). Tekstissä on joitakin painovirheitä, mutta ei häiritsevän paljon. Kouluampujat on kaiken kaikkiaan siis erittäin tärkeä teos nykymaailmaan.
*) Kaksi kohtaa jäi kirjoittajan maailmasta tosin häiritsemään. Ensinnäkin, fetisismin ja sidonnan kutsuminen seksuaalisiksi poikkeavuuksiksi ja häiriintyneeksi (s. 126) on typerää. Pelkän lähetyssaarnaajan olo seksuaalisena täyttymyksenä on pikemminkin se poikkeavuus, sillä seksuaalisuuden monet muodot ovat tällä määritelmällä erittäin selvästi voitolla ja tällä perusteellahan voi normin (ja näin ollen myös poikkeavuuden) muodostaa. Toiseksi, Langman suosittelee vanhempien varautuvan siihen, että lukevat lapsensa päiväkirjasta huolestuttavaa sisältöä (s. 250). Voin tietysti olla naiivi, koska kuvittelen lapsen päiväkirjan olevan hänen yksityistä omaisuuttaan, mutta ei kai ole normi, että vanhemmat lukevat lapsen yksityisiä kirjoituksia, ja vieläpä säännöllisesti?
