Luettu: 3.10.2010
Alkuperäinen nimi: käännetty useasta lähteestä
Käännös: Susanna Nied
Kirjaston englanninkielisen kirjallisuuden hyllyjen välissä vaeltaessa käteen osui kirja nimeltä Butterfly Valley - A Requiem. Takakansi kuvailee nimirunoa perhosten kauneuden ja hehkuien värien ylistykseksi. Syy, miksi tämä "väite" ja siihen yhdistetty, morbidimpi sana requiem eli kuolinmessu, saivat tarttumaan kirjaan on itse asiassa varsin yksinkertainen: en pidä perhosista. Minulle on aina ollut täysi mysteeri, miksi perhoset ovat suurimman osan mielestä söpöjä ja kauniita ja hienoja ja upeita ja blaablaablaa, kun oma suhtautumiseni on tätä luokkaa:
Butterfly Valley - A Requiem (ei suomennettu) on neljän runon kokoelmateos. Kirja alkaa teoksen nimirunolla 'Butterfly Valley', joka kertoo edellä kuvatulla tavalla perhosista. Seuraava runo on Rooman neljää suihkulähdettö kuvaava 'Watersteps'. Kolmantena on 'Poem on Death', ja viimeisenä ihmissuhteita pohtiva 'Meeting'.
Eri runot aiheuttivat erilaisia reaktioita ja eri syistä. Siksi lieneekin syytä käydä kukin erikseen läpi. Kirjan nimiruno oli minulle kaikkein olennaisin jo em. näkökulmaeron takia. Mitä tulee runoihin yleensäkin, pidän tietystä rakenteellisesta kurista, siitä että runous ei ole vain sanoja toisensa perässä, vaan että niiden muotoa ja asettelua on täytynyt miettiä ja pohtia tarkasti runomuodon rajojen takia. 'Butterfly Valley' on kirjoitettu niin sanotulla sonettiseppeleellä, jossa kukin sonetti alkaa edellisen viimeisellä rivillä ja jossa kaikkien 14 sonetin viimeiset rivit muodostavat oman "pää"sonettinsa. Olen törmännyt siihen vain kerran aiemmin: lukiessani slovenialaisrunoilija France Prešerenistä, jonka pääteos Sonetni Venec on kirjoitettu samaan tapaan, mutta vielä yhtä askelta vaikeammin. Tällaista kurinalaisuutta on pakko ihailla, oli aiheena nainen tai perhoset. Lopputulos: 'Butterfly Valley' täydensi marginaalisten englanninkielisten adjektiivien sanastoa reilusti ja nyt minulla on lisäksi huomattavasti enemmän teknistä tietoa perhosista kuin aiemmin. En kuitenkaan pidä perhosista yhtään enempää kuin ennenkään ja naisten vertaaminen perhosiin ärsyttää edelleen.
Koska olen käynyt Roomassa itsekin, 'Watersteps' herätti tiettyä mielenkiintoa. Itse asiassa paikkatietous toikin runoon tiettyä samaistumisen tuntua. Edellisen tavoin 'Watersteps' on myös rakenteilla leikkivä sanailottelu. Runo koostuu kahdeksasta osasta, joissa kuvataan neljää runon suihkulähdettä. Osa osalta runojen näkökulma ja sanavalinnat muuttuvat ja tiivistyvät kussakin runossa samaan aikaan. Seuratessani Piazza Nicosian matkaa 67 sanan kuvauksesta lauseeseen "Dolphins masks and lions of marble" tuntuu kuin seuraisin tavallisten ajatusten muutosta stereotyyppiseksi runoksi, jossa ei tunnu olevan mitään järkeä. Lopputulos: 'Watersteps' on kenties kokoelman kaikkein mielenkiintoisin runo rakenteen ja aiheen vuoksi.
Kolmannen runon, 'Poem on Death', nimi kertonee aiheen melko selvästi. Runo käsittelee kuolemaa, mutta ei ikävä kyllä pitämälläni makaaberilla tavalla. Itse asiassa kuolema tuntuu olevan kovinkin metaforinen koko runon ajan. Runon mielenkiintoisin aspekti onkin sen rakenteen metsästys, mikä kuitenkin jää piiloon. Runon koostuu asteriskien välisistä pätkistä, joissa kussakin stanzassa on neljä riviä. Ajattelin ensin stanzojen määrän mukailevan Fibonaccin lukujonoa, mutta 1-2-3-5-7-11-13 ei sitä tottele. Alkulukujakaan ne eivät ole. Itse asiassa, rakenteen etsimisen takia en muista runon sisällöstä juuri mitään.
Neljännen runon, 'Meeting', kanssa kävi sisällön kohdalla kolmannen tavoin. Ainut ero on siinä, ettei runossa ole varsinaista rakennetta, jota tutkia, joten omakin kiinnostukseni on vähäistä. Tämän runon lukeminen oli tervassa uintia: 20 sivun lukemiseen meni viikko aikaa, sillä yhden sivun jälkeen olin valmis nukahtamaan. Ei siis liene yllätys, että joka aamu kirjanmerkin kohtaa vilkaistuani totesin, etten muista edellisiltana lukemastani mitään. Tarvitsen rakennetta!
Huoh... pähkinänkuoressa sanoisin, että tämä lienee miellyttävämpi lukukokemus runojen ystäville, kun vain kaksi ensimmäistä viehättävät rakenteellaan minunlaista runoja kaihtavaa henkilöäkin. Olisi mielenkiintoista nähdä, mitä hdcaniksella olisi asiaan sanottavaa, kun väitän että 'Butterfly Valley' ja 'Watersteps' ovat jopa lukemisen arvoisia. :) Joka tapauksessa, mikäli Christensenin rakenteellisesti mielenkiintoinen Alphabet-teos tulee joskus vastaan, luen sen mielenkiinnolla.
-----
Butterfly Valley muualla:
Teosarvosteluja ei löydy.
Muistokirjoituksia Inger Christensenille:
The New York Times (englanniksi)
The Guardian (englanniksi)
Café Babel (englanniksi)
-----
Kirjallinen maailmanvalloitus: Tanska
2 kommenttia:
Kahtellaan, vaikka runoprojekti onkin tauolla tällä hetkellä (ja kiitos plakaatista).
Mutta piti mainita että 2-3-5-7-11-13 on alkulukujen sarja...
Vai tauolla... no, se selvittää ettei ole päivittynyt viime aikoina. Ja olepa hyvä. :)
Nuo muut tosiaan ovat alkulukuja, mutta 1 on kategorisesta ei-alkuluku, joten teoria menee sen myötä romukoppaan. Alphabet-runossaan Christensen käyttää Fibonaccin lukujonoa, joten olettaisin että jos hän haluaisi käyttää alkulukuja, ne olisivat kaikki systemaattisesti alkulukuja. Ellei kyse ole tietysti jostain runollisesta pointista, mikä kyllä voisi olla ihan mahdollista... Hmph. Tämän takia pidän enemmän proosasta: on tulkinnanvaraa, mutta ei suoranaista jossittelua. Who knows?
Lähetä kommentti