Luettu: 29.3.2011
Alkuperäinen nimi: Die Klavierspielerin
Käännös: Jukka-Pekka Pajunen
Tämän kertainen kirjavinkki on lähtöisin Opuscolosta. "Karmiva" on erinomainen sanavalinta, jos haluaa kirjan päätyvän allekirjoittaneen lukulistalle. Kiitän ja kumarran!
Pianonsoittaja kuvaa nelikymppisen Erika Kohutin erittäin häiriintynyttä äitisuhdetta. Äiti on päättänyt Erikan syntyessä, että lapsi on musiikillinen nero ja pakottanut Erikan muun muassa pianon pariin. Koska leikkiminen käy skaalojen harjoittelun tielle, äiti opettaa lapselle ettei tämä tarvitse muita ihmisiä kuin äitinsä. Isänkin saa helposti kärrättyä pois tieltä kaukaiseen hoitokotiin heti, kun sosiaalinen keeping-up-the-appearances sen sallii. Ja mitä tapahtuu lapselle, kun dominoiva, aina paikalla oleva, aina oikeassa oleva äiti asuu samassa asunnossa tämän koko elämän? Juu, Freud olisi pähkinöissään.
En kuvaisi Jelinekin lopputulosta karmivaksi. Pikemminkin surulliseksi. Ja mielenkiintoiseksikin. On kiinnostavaa katsoa, miten Erika pyrkii ihan pienin keinoin itsenäisyyteen: vaateostoksiin, vaikka tietää äitin sen jokapäiväisessä "turvatarkastuksessaan" löytävänsä ja tuhoavansa, viiltelyllä, yöllisillä retkillään kaupungin "huonoihin" osiin... Surullista on Erikan vääjäämätön matka kohti viimeistä konfliktia, kun eräs hänen oppilaistaan alkaa ilmaista seksuaalista kiinnostusta opettajaansa kohtaan. Ja Erikan seksuaalisuutensa toteutus äitinsä aivopesun jälkeen: mies sai äidin raskaaksi Erikasta, joten tämän päähän on lapsesta asti taottu seksuaalisuuden synti, häpeä, vääryys. Lopputulos ei ole lähelläkään oppilas-Romeon ajatuksia.
Juuri kirjan vääjäämättömyys sai minut lukemaan sen nopeasti. En vain voinut ottaa taukoa; aina kirjan suljettua jäi miettimään, mitä Erika tekee seuraavaksi, mitä äiti, mitä oppilas. Ja jos ihan totta puhutaan, seurasin mielenkiinnolla Erikan kanssa muita ihmisiä, varsinkin auringon laskun jälkeen. Sitä paitsi Jelinek kirjoittaa aivan mahtavasti. En tiedä musiikista sen toteuttamisen puolelta juuri mitään, joten tekstin musiikilliset termit ja metaforat menivät ajoittain ohi, mutta tästä huolimatta tekstin sävy välittyy.
Minulle kirjan tärkein teema oli äiti-tytär-suhde. Omani on jonkin verran vääntynyt, joten samaistun kirjassa hyvin vahvasti Erikaan; no, ainakin olin tämän puolella. Olisi mielenkiintoista tietää, miten erilaisilla äitisuhteilla varustetut naiset Pianonsoittajaa lukevat.
Post scriptum: Pianonsoittajasta on tehty myös elokuva. Se pitää nähdä.
-----
Pianonsoittaja muualla:
Helsingin Sanomat
Opuscolo-blogi
-----
Kirjallinen maailmanhaaste: Itävalta
-----
What's in a Name: Musical term
2 kommenttia:
Mie en ollut törmännyt tähän kirjaan aiemmin, joten kävin nyt Valkoisen kirahvin blogissakin tästä lukemassa. Toisaalta kirja kiinnostaa kauheasti, sillä kuvaat äiti-tytär-suhdetta mielenkiintoisesti, mutta taas masokismin vahva kuvaus ahdistaisi luultavasti minua liikaa. Kiinnostavan oloinen kirja!
Hmmm, onpas kovin ristiriitainen kirja. Minusta ihan suoraa kuvausta masokismista oli aika vähän. Enemmän se on sellaista implisiittista, pinnan alla kytevää. Ja vielä enemmän on ulkopuolisuutta.
Mutta kerro toki, mitä mietit jos tämän päädyt lukemaan. Ehkäpä mahdollisesti muuna päivänä kuin tänään. :)
Lähetä kommentti