Luettu: 13.7.2011
Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat toivat esiin minulle aiemmin tuntemattoman kirjailijan. On aika tutustua tyyppiin tarkemmin.
Suhteellisuusteoriaa runoilijoille on opas Einsteinin suhteellisuusteoriaan (siihen suppeaan). Kirja jakautuu useaan kymmeneen pikkulukuun, joissa selitetään jokin osanen suhteellisuusteoriasta ja siihen liittyvästä fysiikasta; lukuina ovat muun muassa "Kuinka kauas voi nähdä?", "Avaruus kiertyy pyörimisen mukana", "Kun valo putoaa", "Kuka voisi kellot seisauttaa..." [AARGH!!! NOVA!!!] ja "Kuka Einstein".
Nyt harmittaa. En tiede kenen latvakakkosen idea oli jakaa kirja yhden aukeaman kokoisiin minilukuihin, mutta homma ei toimi, ei sitten alkuunkaan. Enqvist joutuu tuon (25% käytettävästä tilasta vievän pakollisen kuvituksen) takia tiivistämään aihetta niin paljon, ettei Suhteellisuusteoriaa runoilijoille toimi oikein intronakaan tälle tärkeälle aiheelle; pikemminkin se on kuin intron intro, sillä lukijana minulle jää paljon enemmän lisäkysymyksiä kuin vastauksia. Ja tämä on erittäin suuri harmi, sillä pidän Enqvistin kirjoitustavasta.
Toinen kirjan ongelma on tämä humanististereotypia: kirjassa ei nimittäin käytetä ollenkaan kaavoja ja termienkin käyttöä näyttävät välttävän viimeiseen asti, pikemminkin sivuhuomautuksena. Enqvist käyttää kuitenkin harvat rivinsä viisaasti antaessaan esimerkkejä teoreettisista ilmiöistä. Näiden avulla saa hieman kiinni asiasta em. monista kysymyksistä huolimatta.
Kaikkein omituisin tapahtui kuitenkin pääni sisällä. Olen nimittäin Stargate SG-1 -fani, jossa -kuten lukiessa kävi ilmi- käytetään ihan oikeita termejä, joten peilasin väistämättä tekstiä myös Carterin selitysten kautta:
"You can actually see the event horizon!" (S1E1)
"What's left of the mountain will collapse to the wormhole, six months after that the state of Colorado, six months after that..." (S2E16)
"Do you know anything about quantum gravity?" (S2E16)
"The Asgard core has time dilation field technology built right into it." (S10E20)
Loppujen lopuksi sanottakoon, että olisin voinut käyttää tämän kirjan lukemiseen kuluneen ajan huonomminkin. Ehkäpä löydän kirjastosta kuitenkin vähemmän kompaktin esityksen aiheesta jossain vaiheessa, että ymmärrän tätä teoriaa paremmin.
-----
Suhteellisuusteoriaa runoilijoille muualla:
Helsingin Sanomat
Kirjavinkit.fi
Epistula-blogi
Valopolku-blogi
5 kommenttia:
Kaavojen esittämättömyys voi olla ihan hyväkin valinta. Muistaakseni suhteellisuusteoriaan liittyy ihan yksinkertaisiakin kaavoja, mutta yhtä lailla muistaakseni niitä on turhan helppo käyttää väärin. Toinen juttu on sitten se, että vaikka joitain kaavoja voisikin esittää, niin varsinainen matikka tuon teorian takana on ihan liian vaikeaa.
Kah, tämä on tehty kirjaksikin...ehkä tuo lyhyiden juttujen rakenne toimi paremmin luentosarjana, joka tuossa oli alkuna...
Kaavat ovat tosiaan kinkkisiä, joillakin ihmisillä on jonkinlainen kaavakauhu että kun tekstissä menee pätkä matemaattisia symboleja niin aivot tekevät paniikkijarrutuksen eikä siinä auta vaikka se teksti olisikin itsenäisesti ymmärrettävää siinä kaavan ympärillä...mat-fys-kem-aloilla ei tuollaiset voi opiskella mutta kaveri joka on assaroinut biologian opiskelijoita on jo sanonut että tällaisia opiskelijoita tulee vastaan...että se ei edes ole mikään spesifisesti humanististereotypia :)
Jori: Hyvä pointti, mutta haluan uskoa, että tieteen popularisoijana Enqvistilla olisi taito ja ymmärrys käyttää kaavoja vain tarvittaessa. Mutta matikasta olet oikeassa: Enqvist mainitseekin kirjassa pariin kertaan tensorilaskennan, joka tuskin kuuluu edes lukion pitkän matikan ohjelmaan.
Hdcanis: Ahaa! Jos pohjana on kerta luentosarja, niin se selvittää kirjan rakenteen ongelmat. Harmillista, ettei sitä ole sen enempää proosallistettu. Mistäköhän tuollainen kaavakauhu johtuu; olisi mielenkiintoista tietää. Pitäisiköhän suorittaa kyselykierros tulevan lukuvuoden aikana kanssahumanistien keskuudessa. ;)
Ja mitä tulee biologian opiskelijoihin.. no, taitavat olla nokkimisjärjestyksessä jossain humanistien ja fykema-opiskelijoiden välimaastossa. Hmm, miksi aloja pitää edes arvottaa, kun kukin on aivan eri merkityksessä. Ei niitä voi edes mitata ja siten vertailla keskenään.
Nokkimisjärjestyksestä en tiedä, mutta jos fenomenologisesti vertailee niin opiskelu käsittääkseni muistuttaa enemmän humanistisia tieteitä kuin mitä nämä fykema-alat...ja siellä tosiaan voi pärjätä hyvinkin ilman kykyä käsitellä matemaattisia kaavoja (vaikka sitten esim. populaatiotutkimus taas on ilmeisesti hyvinkin matemaattista...)
Kaavakauhun syistä en tiedä, jonkinlainen suggerointi siinä on että jos jutussa tulee vastaan jokin fysiikan kaava niin Sitä Ei Voi Tajuta. Joka tapauksessa sellainen juttu jonka olemassaolo näissä fykema-aloissa on syytä pitää mielessä kun puhuu alan ulkopuolisille, fiksuillekin ihmisille...
Ei kuulu tensorilaskenta lukiokurssiin, eikä se kuulunut perusmatikkaan TKK:llakaan minun aikanani. Veikkaan, ettei tilanne ole tuolta osin viime aikoina muuttunut.
Lähetä kommentti