Patricia Cornwell: Julma ja tavaton

Luettu: 29.2.2012
Alkuperäinen nimi: Cruel and Unusual
Käännös: Erkki Jukarainen

Uuden asunnon aiheuttamaan jännitykseen ei auta Fables, joten avuksi dekkarit. Tällä kertaa avattiin jokin aika sitten lahjaksi saamani Patricia Cronwell, jolta olen aiemmin lukenut ainoastaan teoksen Murhamiehen muotokuva - Viiltäjä Jack useampi vuosi sitten.

Julma ja tavaton on Kay Scarpetta -sarja neljäs osa. Scarpetta saa skalpellinsa alle juuri teloitetun Ronnie Joe Waddellin, joka vuosia sitten sai kuolemantuomion sangen raa'asta murhasta. Parin päivän kuluttua pöydälle tulee teinipoika, joka on murhattu Waddellin edellisen murhan tapaan ja jonka rikospaikalta löytyy Waddellin sormenjälkiä. Scarpetta, joka joutuu Waddelin asianajajan mediapyöritykseen, yrittää selvittää FBI-agentti Wesleyn ja rikostutkija Marinon kanssa, miten kuolleen murhaajan sormenjäljet ovat kulkeutuneet pojan lähelle. Samaan aikaan Scarpettan johtamassa oikeuspatologian yksikössä alkaa väki huveta ja paperit katoamaan.

Kuten alussa mainitsin, en ole Scarpetta-sarjaa aiemmin lukenut, joten tutkailen kirjaa mistään tietämättömän näkökulmasta. Mitään suurimpia aukkoja juoneen se ei aiheuttanut, vaikka silloin tällöin johonkin aiempaan tapahtumaan viitataankin. Nämä ovat kuitenkin niin epärelevantteja, etteivät ne häiritse kirjan yleistempoa ja ennen kaikkea omaa kykyäni seurata rikoksen selvittämistä. Mistä puheen ollen.. varsin monimutkainen on keitos, jonka Cornwell on kokannut. Useampaankin kertaan jää miettimään, missä määrin eri asiat liittyvät toisiinsa ja mikä on rikoksen kannalta olennainen johtolanka. Kaipa rikostutkinta tällaista todellisuudessa onkin, eikä suinkaan 45-minuutin pätkään sopiva, suhteellisen lineaarinen ja virheetön jana rikoksesta pahikseen, joita televisiossa viikko toisensa jälkeen näytetään.

Scarpettan sisarentytärren IT-taidot menevät minusta ajoittain hieman epärealistisen puolelle. Voin toki olla väärässä, mikään Lisbeth Salander kun en ole. En myöskään ole ihan varma, miten alaikäisen epävirallinen käyttö rikostutkinnassa toimisi todellisen oikeudenkäynnin kannalta; sen verran olen kuitenkin Law & Orderia katsonut, että edes Virginian osavaltiossa se ei voi olla ihan mutkatonta syyttäjän kannalta.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin ihan mukiinmenevä opus ja toimi kiitettävästi ahdistuksen karkottamiseen. Olipa vieläpä niin mukaansatempaava, että unirytmikin sai kenkää. Ehkäpä ottaisin lukulistalle ne kolme ensimmäistä Scarpettaa ja jatkan siitä etiäpäin.

-----

Julma ja tavaton muualla:
The Best Reviews (englanniksi)