Luettu: 15.3.2012
Alkuperäinen nimi: Isprinsessan
Käännös: Outi Menna
Ankin kirjablogia lukiessa vastaan on tullut erittäin monta lukuvinkkiä, muun muassa eräs ruotsalaisdekkaristi. Nimi oli jäänyt mieleen, sillä kirjaston dekkarihyllyä tutkaillessa osasin vetää nimen jostain aivojeni kaaoksen kategoriasta "tarttis joskus lukia". Teos ei ole sama kuin Ankilla mutta se on minun onneni, kyseessä kun on sarjan ensimmäinen osa.
Jääprinsessassa Erica palaa äitinsä kuoleman jälkeen hoitamaan tämän asioita vanhaan kotikaupunkiinsa, Fjällbackan pieneen rannikkopitäjään. Reissu saa ikävän suunnan, kun Erica joutuu osalliseksi toiseen kuolemantapaukseen: hänen lapsuudenystävänsä Alexandra löytyy erään tyhjillään olevan talon kylpyammeesta jäässä. Lapsuudenyhteyden takia Erica, melko kuuluisa kirjallisuudentutkija ja tietokirjailija, lupaa hoitaa Alexandran muistokirjoituksen. Tekstin tuottaminen edellyttää tutkimusta Alexandran vaiheisiin sitten teini-iän, jolloin Erica tämän viimeksi tapasi. Tapahtumien selityksiä etsiessään hän päätyy selvittämään kaupunkinsa vanhoja salaisuuksia, jotka kaupunki ja sen asukkaat ovat yrittäneet pitää näkymättömissä vuosikymmeniä.
Hmm, että tällainen tapaus. Tämä ei nyt vain toimi minulle. Pikkukaupungin salaisuudet ovat melko ennakoitavia, jopa tekijät. Ainut mielenkiinnon kohde olikin setviä, miten eri tapahtumat nivoutuvat toisiinsa (vai ovatko kokonaan erillisiä tapauksia). Myös Erican ja Patrikin lemmen liekki oli odotettavissa, ellei jopa kliseinen. Suurimpia tunteita herätti Erican siskon Annan perhehelvetti. En edelleenkään voi sanoa ymmärtäväni väkivaltaisen puolison kanssa yhdessä pysyviä naisia, mutta hieman tämä sitä avaa. Ja Lucaksen pahoinpitely on kenties sitä pahinta lajia: sitä, jossa se psyykkaa hakkaamansa naisen -ja sitten lapset- uskomaan, että se on heidän syytään ja täysin heidän vastuulla. Aivan kuin menisin kaupungille ampumaan jonkun ärsyttävän tyypin ja sitten sanoa tyynesti, että voi harmi kun tuo nyt pakotti minut ampumaan itsensä voi voi. Mutta ihan oikeasti: mistä tuossa tilanteessa olevat ihmiset vetävät sen toivonsa että sen toisen käytös muuttuisi jos X tai jos Y? Varsinkin kun kaikki käytännön esimerkit vain vahvistavat teoreettista oletusta eskaloitumisesta?
Hieman asian vierestä taas. Ikävä kyllä Jääprinsessa on minulle muutoin kovin neutraali: kyllä sen luki ihan mielellään ja ihan hyvin se on kirjoitettu, mutta ei se minua saa erityisemmin kiinnostumaan Erican ja Patrikin jatkosta (joita on nyttemmin ilmestynyt seitsemän opuksen verran). Koska minulla kuitenkin on tapana antaa kirjailijoille kahden kirjan mahdollisuus, otan sarjan seuraavan osan eli Predikantenin (jota ei näemmä ole edes suomennettu..?) lukulistalle. Katsotaan sen jälkeen uudestaan.
-----
Jääprinsessa muualla:
Helsingin Sanomat
Kirjamaa-blogi
Rakkaudesta kirjoihin -blogi
Kirjoista-blogi
2 kommenttia:
Tästäkin kirjasta pitäisi olla arvio blogissani... Ainakin olen tämän lukenut.
Sääli, ettei iskenyt. Itsellä on tässä ollut dekkarivaihde päällä ja Läckberg on yksi suosikeistani. Merenneito oli minusta kyllä paljon tätä parempi, Saarnaaja myös.
En kyllä löytänyt ainakaan Läckberg- tai Dekkari-tageista. Ehkä se on tagiton?
Laitan Merenneidon myös korvan taakse. Ja kas, kyllähän se toka osakin on suomennettu, mutta jos luen kuitenkin ruotsiksi. Tuleepa kieliharjoitustakin siinä sivussa.
Lähetä kommentti