Luettu: 10.4.2012
Alkuperäinen nimi: Människohamn
Käännös: Jaana Nikula
Lupasin Kuinka kuolleita käsitellään -teoksen jälkeen antaa Ajvide Lindqvistille ainakin toisen mahdollisuuden. Tähän vaa'ankielitehtävään valitsin suositellun tyypin toiseksi viimeisimmän, vuonna 2008 julkaistun 500+ -sivuisen romaanin.
Ihmissatama sijoittuu fiktiiviselle ruotsalaissaarelle, Domarölle, Andersin isoäidin ja tämän partnerin Simonin kotimaisemiin. Eräänä kauniina talvipäivänä nuoripari Cecilia ja Anders lähtevät hiihtoretkelle läheiselle majakalle 6-vuotiaan tyttärensä Majan kanssa. Maja katoaa kesken retken jälkiä juuri sataneeseen lumeen jättämättä. Tyttären katoaminen hajottaa Andersin ja Cecilian liiton, ja Anders päätyy juomaan suruunsa. Pari vuotta myöhemmin Anders palaa takaisin Domarölle, jossa hän kuulee oveen kolkutettavan, huomaa lelujen siirtyvän ja näkee pöytään kaiverretun "Kanna minua" -viestin Majan käsialalla. Samaan aikaan myös muualla saarella tapahtuu: vandalismia, tuhopolttoja ja mopon pärinää yössä. Myös saaren historiassa on mystisiä tapahtumia, joita saaren ikieläjät, eli saarella ympäri vuoden asuvat pitävät salassa. Andersin epätoivolla saada unelmiensa tytär takaisin ei ole kuitenkaan rajoja, ja hän kaivautuu pikku hiljaa syvemmälle saaren vetiseen menneisyyteen, jossa häilyy saaren asukkaiden ja heitä ympäröivän meren maaginen viha-rakkaus-suhde.
Kyllä kannatti yrittää uudelleen. Tämä toimi minulle paljon paremmin kuin Kuinka kuolleita käsitellään. Edelleen Ajvide Lindqvist leikkii paranormaalein teemoin, mutta ei ärsyttävyyteen asti. Loppu tosin menee erittäin selkeästi fantasian puolelle, mutta sen voi myös halutessa tulkita Andersin mielen hajoamiseksi todellisuuden edessä. Kaikkein eniten nautin tavasta, jolla sama tapahtuma kuvataan eri henkilöiden näkökulmasta. Esimerkiksi Anders, päähenkilö, maalaa Majasta täydellisen lapsen kuvan, kun taas Cecilia näki lapsen aivan toisin -ja ilmeisesti ihan hyvin syin. Toinen mielenkiintoinen seikka oli eri hekilöiden kasvu: moni saarella kasvanut henkilö on aikuisena mukana tarinassa, ja jokaisessa heistä näkyy saaren historian leima sekä eräiden tiettyjen nuoruudentapahtumien jälki.
Kaiken kaikkiaan varsin vaikuttava kirja, joka jää mieleen pitkäksi aikaa. Nyt mietin hieman epäilevästi tarttumista Ajvide Lindqvistin muihin kirjoihin, mutta katsoo nyt. Pituudestaan huolimatta varsin nopealukuinen kirja, sillä sitä ei kovin usein malta sulkea. Erikoismaininnan kaipaa kirjan kansi, joka sopii kirjan tunnelmaan aivan täysin. Varsinkin kirjan ja kirjailijan nimissä käytetty fontti kiinnittää huomion kirjan näkymättömään päähenkilöön, Majaan. Suosittelen monitulkintaisen ja syvälle menevien ja hieman mysteeristen kirjojen lukijoille.
-----
Ihmissatama muualla:
Helsingin Sanomat
Keskisuomalainen
Kirjavinkit.fi
Kuuttaren lukupäiväkirja -blogi
Kirjamielellä-blogi
Ofelia Outolintu -blogi
Täydellisyys on ihmisen luomaa -blogi
Kirjoitusvirneitä-blogi
3 kommenttia:
Itsellä odottaa (edelleen) kirjahyllyssä Ystävät hämärän jälkeen. Nähtyäni joku aikaa sitten töllöstä Tomas Alfredsonin ohjaaman loistavan elokuvaversion niin mielenkiinto tartua pokkariin on tasan nolla. Pitänee varmaan pistää pokkari kiertoon ja tarttua näihin tuoreimpiin julkaisuihin.
En tiedä, missä määrin elokuva on alkuperäiskirjalle uskollinen, mutta Ajvide Lindqvistilta nyt kaksi lukeneena sanoisin, että ehkä se kirja on kuitenkin lukemisen arvoinen. Ystävät hämärän jälkeen on itselläni lukulistalla seuraavaksi ennen tyypin viimeisintä (tiiliskivimäistä) romaania Kultatukka tähtönen.
Mutta: itse pidin tästä enemmän kuin Kuinka kuolleita käsitellään -kirjasta. Toisaalta tämä on jälkimmäistä paksumpi. Introksi jälkimmäinen kyllä käy.
Katsotaan mitä valitset, ja pidä se pokkari siellä hyllyssä, luet sen sitten jonkun ajan päästä kun aikaa leffasta on kulunut enemmän ja kenties jonkinlaisen mielipiteen Ajvide Lindqvistin kirjoitustavasta olet jo muodostanut muiden romaanien perusteella.
Minä taas rakastin Kuinka kuolleita käsitellään -kirjaa, samoin kuin muutakin kirjailijalta lukemaani tuotantoa! Sen sijaan tätä kirjaa jo aloittelin, mutta jotenkin se vain jäi kesken. En oikein itsekään tiedä miksi. Teksti ja tarina tuntuivat etenevän jotenkin hitaasti, olisikohan kyse siitä. Näin positiivisen arvion luettuani kirjaan on kuitenkin varmaan pakko tarttua uudemman kerran.
Lähetä kommentti