Luettu: 23.6.2012
Scifi-haasteen neljäs kirja kehiin!
I, Robot (suom. Robotit) on scifin patriarkka Isaac Asimovin novellikokoelma. Sen kehystarinana on toimittajan haastatteluartikkeli robotiikan edelläkävijä, robottipsykologi Susan Calvinista, joka käy läpi eräitä olennaisia kulmakiviä robottien käytöksessä. Näitä ovat muun muassa pienen Glorian kiintymys lastenhoitajarobottiinsa Robbieen, useasta robotista koostuvaan yksikköön joka näyttää suunnittelevan vallankumousta, oman uskonnon perustanut robotti sekä armeijan salaisten robottien itsetietoisuuden lakia rikkovan uutusmallin odottamaton käytös. Mukana useassa tarinassa ovat myös Asimovin muista tarinoista tutut prototyyppirobottien testaajakaksikko Powell ja Donovan.
En lukenut I, Robotia novellikokoelmana vaan pikemminkin paloista koostuvana romaanina, sen verran yhteinäinen sen tarinalinja oli. Novellien kantavana teemanahan on juuri tietoisuus: missä robottius loppuu ja ihmisyys alkaa? Lisäksi Asimov leikittelee hienosti scifi-troopilla, jossa robotit ovat aina viime kädessä pahoja. Itse näen robotit toiseuden edustajina, joten niiden automaattinen leimaaminen huonommiksi, moraalisesti pahoiksi ihmisyyden tuhoamista suunnitteleviksi mekaanisiksi Kronoksiksi hiertää minua kerta toisensa jälkeen. Varsin olennainen osa kaikkia kirjan novelleja on Asimovin luomat robotiikan kolme lakia: 1. Robotti ei saa vahingoittaa ihmistä tai antaa ihmisen vahingoittua tekemättömyyden kautta; 2. Robotin tulee totella ihmisten käskyjä (kunhan ne eivät riko ensimmäistä lakia); 3. Robotin tulee taata oma olemassaolonsa, mutta niin kauan kun tämän toteuttaminen ei riko kahta ensimmäistä lakia. Muun muassa The Big Bang Theory (Rillit huurussa) on viitannut näihin kuuluisiin kolmeen lakiin, kun porukka teorisoi Sheldonin mahdollisuutta olla robotti:
I, Robotin pohjalta julkaistiin vuonna 2004 samanniminen, Will Smithin tähdittämä leffa. Käytän sanaa 'pohjalta' hyvin laajamittaisesti, sillä sen juoni ei ole yksyhteen yhdenkään novellin kanssa, vaikka samoja teemoja käsitteleekin ja jopa joitain palasia novelleista ottanutkin. Ajattelenkin näitä kahta mieluiten omina, erillisinä kokonaisuuksinaan: on elokuva jonka alkutilanteessa robottiskeptisen ihmisen tulee tutkia juttua jossa robotti on näyttänyt murhanneen luojansa; on kirja, jossa robottiuden ja ihmisille ominaisen itsetietoisuuden ja eksistentialismin raja häilyy.
Alla olevista linkeistä voi huomata, että suurin osa kirjan lukijoista ei ole erityisemmin innostunut tästä samoissa määrin kuin minä. Tästä huolimatta suosittelen tätä Asimov-alkajille, ja niille joita eksistentiaaliset "entä jos..." -skenaariot kiinnostavat.
-----
I, Robot muualla:
RisingShadow.net
Tahaton lueskelija -blogi
-----
Scifi-haaste: SF-klassikko (ennen vuotta 1950)
2 kommenttia:
Tämä on yksi lemppareitani; harva scifinovellien kokoelma on yhtä kestävästi kiehtova. Nuo robotiikan lait, ja niiden takana oleva idea siitä mitä hyvä ihmisyys on, jotenkin toimivat minusta edelleen...
Kyllä, voin kuvitella lukevani tämän kymmenen vuoden kuluttua uudestaan ja löytäväni sieltä osin samoja, osin erilaisia hyviä juttuja. En tiedä, oletko samaa mieltä, mutta minusta ihmisyys määrittyy nimenomaan noiden lakien vastakohtana: vahingoitamme muita, käskyjä emme yleisesti ottaen hyvin ota (ellei se siirrä vastuuta pahasta asiasta jollekulle muulle), vahingoitamme itseämme... Joskus robottina olisi mukavampaa, sinällään kun robottien edes ajatellaan ymmärtävän käsitteen 'mukava'. :)
Lähetä kommentti