Ray Bradbury: Fahrenheit 451 - The Authorized Adaptation

Luettu: 18.10.2012
Taide: Tim Hamilton


Kirjaston sarjakuvahyllyä tutkiskellessa vastaan tuli Ray Bradburyn klassikkoromaanista tehty sarjakuvasovitus. Luin alkuperäisen muutama vuosi sitten, mietteeni siitä täällä.

Fahrenheit 451:n (suom. Fahrenheit 451) perusasetelma lienee kaikille tuttu: kirjat ovat kiellettyjä ja palomiehet -päähenkilö Guy Montag mukaan lukien- ovat niiden polttajia. Eräs kerta Montag alkaakin napata "rikos"paikoilta kirjoja mukaansa ja päätyy yhteiskunnan vihollisten listalle.

Olen jo aiemmin edellä mainitussa linkissä käynyt läpi tämän kirjan juonen, hahmojen ja teemojen herättämät ajatukset, ne eivät ole juuri muuttuneet edelliskerrasta. Keskittykäämme siis Bradburyn itsensä kirjoittamaan johdatukseen/esipuheeseen, jossa hän nostaa esiin moniakin hyviä pointteja sekä heittää lukijalle haasteen (tästä lisää alempana). Päällimmäisenä on se, miten haitallinen totalitaarinen yhteiskuntajärjestelmä on kaikille sen osasille paitsi ihan huipulla olevalle: toisinajattelijat ovat kuolemanvaarassa, minkäänlaista keskustelua ei sallita joten abstraktimmat alat kuten tiede ja oikeus jämähtävät ja/tai katoavat, perusajattelutaidotkin katoavat pikku hiljaa, hallitsevaa luokkaa promoavat taviksetkin menettävät ihmisyytensä ja päätyvät vain osasiksi kaikenkattavaa valvontajärjestelmää. Kukaan ei voi luottaa toiseen. Ei mikään ihme, että Montagin vaimo on psyykisesti niin huonossa kunnossa.

On muuten pelottavaa, miten nopeasti yksittäisen sanan tai termin merkitystä voi lukemattomien (tai meidän kohdallamme lukutahdottomien) ihmisten täyttämässä yhteiskunnassa. Fahrenheitissa palomiesten alkuperäinen tehtävä tulipalojen sammuttamisesta on siirtynyt naurettavaksi marginaaliuskomukseksi. Itse prosessi jää tarinassa epäselväksi, mutta tätä näkee nykyäänkin. Parhaita esimerkkejä tästä löytyy hyvin poliittisista ja uskonnollisista piireistä, varsinkin niiltä puolilta joille ideologian ja oman uran pönkittäminen ovat etusijalla kaikelle muulle, myös inhimillisyydelle. Otetaan nyt vaikka USAssa käytettävän vapauden käsite, joka on siirtynyt varsinkin WTC-iskujen jälkeisessä ajassa muistuttamaan pikemminkin Orwellin 'War is Peace' -slogania: esimerkiksi Briteissä (se USAn epävirallinen 51. osavaltio) vedettiin juuri mutkia aivan helvetisti suoriksi määrittelemällä hallitukselle epämieluisia juttuja kirjoittavia journalisteja terroristeiksi. Tämä sai kiroamaan ääneen pidemmäksi aikaa.

Finally, may I suggest that anyone reading this introduction should take the time to name the one book that he or she would most want to memorize and protect from any censors or "firemen". And not only name the book, but give the reasons why it would be a valuable asset to be recited and remembered in the future. (s. viii)

Mietin tätä pitkään ja hartaasti, ja päädyin lopulta kolmeen vaihtoehtoon: Tove Janssonin muumikirja (Trollvinter tai novellikokoelma Det osynliga barnet), Sarah Watersin romaani Tipping the Velvet tai Carl Saganin esseekokoelma Billion and Billions. Koska Bradburyn skenaariossa ei ole koordinaatiota, olen taipuvainen eniten muumien puolelle. Suurin ongelmani olisi luultavasti kirjan elämän loppukaneetti eli sen polttaminen. En ihan heti pystyisi näitä polttamaan edes henkeni pitimiksi. Minkähän kirjan muut haluaisivat säästää jälkipolville tällaisessa tilanteessa. Taidanpa ottaa tämän kysymyksen esille niissä sangen harvoissa tilanteissa, kun tapaan uusia ihmisiä ja pääsen sääkeskustelua syvempään sananvaihtoon heidän kanssaan.

Toivottavasti Fahrenheit 451, sarjakuva- tai romaanimuodossa, pysyy lukijakunnalle saatavilla niin kauan kuin lukutaitoa on. Ilman tätä lienemme lähempänä sen kuvaamaa todellisuutta, varsinkin nykyisin (maasta ja kanavasta riippuen enemmän tai vähemmän hallituksen mainoksia) twitteruutisten ja -"uutisten" täyttämissä ihmismielissä. Niinpä: koska viimeksi näit uutisten vetävän yhteyksiä tapahtuman X ja aiempien tapahtumien A,B,C ja D välillä näyttämään, miten X:ään päädyttiin? Tätä Bradburyn klassikko eniten kuvaa, ja helvetin pelottavasti kuvaakin.

Post scriptum: That's it. It's settled. My cutie mark would be a book pile of some sort. Possible with a quote flying out of an open one on top in lieu of the cover of the first Unwritten collection. I'll have to add that to my tattoo sketch collection. (Kirjoitin tuon englanniksi, sillä en tiedä miten 'cutie mark' on käännetty suomenkielisessä MLP:FiM-versiossa enkä keksi sopivaa käännöstä tältä istumalta; saa sivistää, Pegasiskot ja broniet!)

-----

Fahrenheit 451 - The Authorized Adaptation muualla:
The Novel Hunter's Reviews -blogi (englanniksi)
NPR (englanniksi)
L.J. Zinda (englanniksi, videoarvostelu)
Books YA Love -blogi (englanniksi)

2 kommenttia:

Hreathemus/NDSL kirjoitti...

Cutie mark = söpöysmerkki. Hienoa, Tiina, Wikipedia on ollut olemassa vasta reilu kymmenen vuotta. *facehoof*

Anki kirjoitti...

Sinulle on haaste blogissani! :)